Taide tuo iloa arkeen

Martta Väisänen ja Leena Mulari vähän hassuttelevat. 

Heikki Vesterinen maalaa vesiväreillä, Martta Väisänen ja Toini Niskanen koristelevat savikuppeja. 

Aitoa välittämistä ja läsnäoloa ei voita mikään. 

Osmo Jauhiainen muisteli menneitä hymyssä suin. Taidetuokion vetäjääkin nauratti. 

Palvelutalo Henriikassa Keiteleellä on alkamassa Ylä-Savon aluetaiteilijahankkeen tuottama taidetuokio. Aluksi rupatellaan mukavia. Sitten kehoa ja mieltä verrytellään musiikilla ja tanssiliikkeillä. Mankasta soi ikivihreä Vanhan veräjän luona.

”Kun nuoruuden huumaan, hehkuvan kuumaan, vie muiston tie.”

Musiikkituokion jälkeen tutustutaan muistelusalkkuun, johon on koottu vanhan ajan tavaroita lehdistä kenkiin ja kahvipakkauksiin.

Sitten siirrytään paperimassatöiden pariin. Edelliskerralla muotoillut työt maalataan valmiiksi.

Osmo ??? viimeistelee tarkkaavaisena riipusta, joka muistuttaa hänen edesmennyttä harmaanorjanhirvikoiraansa. Samalla heräävät muistot metsästysreissuilta.

”Sen parempaa hirvikoiraa saa hakea.”

Kiuruvetinen kuvataiteilija ja taidegraafikko Leena Mulari on toiminut aluetaiteilijana viime helmikuusta saakka.

Hän on käynyt järjestämässä tekemistä alueen ikäihmisille kylillä, hoitolaitoksissa ja palveluasumisessa.

Mulari toteaa, että taide on voimakas kieli, joka mahdollistaa kommunikaation vaikka oma kieli olisi jo kadoksissa.

”Tämä on hirveän intensiivistä ja tunneherkkää työtä. Se pakottaa läsnäoloon siinä hetkessä.”

Palvelutalon hoitaja Marja-Leena Stranius toteaa, että juuri tämänkaltaiselle toiminnallisuudelle on tilausta.

”Asukkaiden päivät ovat yksitoikkoisia, jos he vain syövät, lepäävät ja katsovat televisiota. Työntekijöiden aika menee pitkälti perusasioiden pyörittämiseen, joten on tarpeellista, että täällä käydään varta vasten järjestämässä ohjelmaa”, Stranius sanoo.

Palvelutalojen ovet voisivat käydä entistä tiukemmin. Miksei voisi mennä pitämään seuraa ja järjestämään ohjelmaa vanhuksille. Ikäihmisten kanssa voi vaikka lukea, lausua runoja tai leipoa.

Aluetaiteilija-hankkeessa on mukana kuusi yläsavolaista kuntaa: Keitele, Kiuruvesi, Sonkajärvi, Lapinlahti, Vieremä ja Iisalmi.

”Palvelutaloista löytyy osallistuvia ihmisiä ja toisaalta valmis yleisö taitelijoille”, Mulari kertoo. ”Hankkeen ideana on ollut tuottaa kulttuuripalvelua ja taide-elämyksiä ammattitaiteilijan tarjoamana.”

Haastavinta on ollut tavoittaa maaseutukylillä yksinään asuvia ikäihmisiä.

”Heille on ollut vaikeampaa myydä ajatusta taidetuokiosta. Ehkä sanat taide ja kulttuuri voivat tuntua vierailta maaseutualueen vanhemmasta ikäpolvesta. Toisaalta voi kysyä, että asuuko siellä kylillä enää vanhuksia, vai ovatko he muuttaneet keskustaajamiin.”

Aluetaiteilijahanke päättyy vuodenvaihteessa. Hanke saattaa jatkua, mikäli yhteistyökumppaneita löytyy.

Kulttuurityön vaikutukset ovat pitkäkestoisia. Esimerkiksi Sipoossa taidetoimintaa on ollut useita vuosia, ja siellä on voitu vähentää unilääkkeiden käyttöä.

Kuluva vuosi on ollut opettavainen aluetaiteilijalle. Ajatus omista vanhuusvuosista on noussut pintaan.

”Oma sukupolveni on aika ahne. Jos meidät siirrettäisiin näiden vanhusten tilanteeseen, niin jo alkaisi löytyä vaatimuslistoja. Nykypäivän ikäihmiset ovat tottuneet elämään niukasti ja ovat luonnostaan säästeliäitä. He ovat aika vaatimattomia ja kiitollisia kaikesta mitä heille tarjotaan. Se ei tarkoita, että aluetaiteilijatyö olisi vähäistä.”

Vanhustenhoito on useille meistä täysin vieras asia. Harva aukaisee palvelutalon oven, ellei siellä asu tuttuja. Mulari toteaa, että on ollut avartavaa nähdä, kuinka vanhustenhoito on järjestetty ja millaista ikäihmisten arki on.

”Monet ikääntyneet ovat läpikäyneet elämässään valtavia muutoksia. Osa on nähnyt maailmansodan, kun taas nyt eletään älypuhelinten aikaa ja tuhrataan aikaa tietokoneiden kanssa. Itse elän kiireisiä ja aikataulutettuja ruuhkavuosia, kun taas useimmilla ikäihmisillä ei ole muuta kuin aikaa.”