Afganistan

Stiina Hovi 

Lauri Kontro on Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja.

Talibanille on yksi hailee, mistä maasta vastustajat ovat tulleet, ne kaikki näyttävät ihan samanlaisilta.

Suomalaisilla sotilailla on perinteitä ulkomailla sotimisessa. Tällä kertaa olemme Afganistanissa, jossakin tuolla noin 4 000 kilometrin päässä.

Afganistanissa on kysymys rauhanturvaoperaatiosta, jota Nato johtaa, ja joka tapahtuu YK:n siipien suojassa. Rauha ei kuitenkaan ole maahan palannut, vaan pikemminkin sota.

Viime viikkoina on kiistelty siitä, onko Suomi sotaa käyvä maa. Virallisesti tietenkään ei, eihän sotaa ole julistettu.

Sota ei kuitenkaan tarvitse aina julistusta eikä julistus sotaa. Tuntemattomassa sotilaassa Hietanen ajoi partansa, kun kuuli Britannian julistaneen Suomelle sodan. Totta kai suomalaisen sotilaankin on oltava siloposkinen, kun kerran gentlemannien kanssa tapellaan.

Julistus ei silti merkinnyt, että Englanti ja Suomi olisivat taistelleet. Brittijoukkoja ei koskaan ilmestynyt Helsinkiin. Viimeisen kerran ne olivat rannoillamme Oolannin sodassa 1854.

Afganistanissa tilanne on toisin päin. Sotaa ei ole julistettu, mutta sotaan on vain jouduttu. Todellisuudessa Suomi on sodan osapuoli, kuten kenraali Gustav Hägglund on todennut.

Afganistanissa on nimittäin käynnissä sisällissota. Suomi tukee toista puolta, hallitusta. Toisella puolella ovat Taliban-järjestön sissit.

Ne eivät tee eroa suomalaisen ja ruotsalaisen välillä. Talibanille on yksi hailee, mistä maasta vastustajat ovat tulleet, ne kaikki näyttävät ihan samanlaisilta. Kaikkia käsitelläänkin samalla tavalla. Sen vuoksi on turhaa puhetta sanoa, että suomalaiset olisivat enemmän tai vähemmän turvassa kuin muut. Samassa veneessä ollaan.

Tämä on sodan logiikkaa, ei se sen kummallisempaa ole.

Olisi tietysti hyvä, että Afganistaniin saataisiin rauha. Mitään merkkejä tästä ei kuitenkaan ole olemassa.

Afganistan on maa, jossa on sodittu niin pitkälle kuin miesmuisti riittää. Ensin englantilaiset yrittivät pitää maata hallussaan, ja onnistuivatkin aika pitkään. Loppujen lopuksi kuitenkin briteille tuli lähtö. Afganistan oli aivan liian kaukana, liian vuoristoinen ja liian suuri, jotta sitä olisi voinut hallita.

Neuvostoliitto miehitti Afganistanin sekin, mutta epäonnistui. Neuvostoliitolle kävi Afganistanissa kuten Yhdysvalloille Vietnamissa. Suurvalta joutui lähtemään karkuun häntä koipien välissä.

Kun venäläiset oli ajettu ulos, jäi afganistanilaisille taas aikaa sotia toisiaan vastaan. Valtaan nousivat ääri-islamilaiset talibanit, jotka pukivat naiset säkkeihin ja sulkivat koulut.

Taliban kaatui lännen tuella ja valtaan istutettiin Hamid Karzai, englantia amerikkalaisittain puhuva ylimys. Karzain veljeä epäiltiin huumekauppiaaksi, joita Afganistanissa kyllä riittää. Oopiumin tuotanto onkin maan tärkein vientitoimiala.

Nyt Afganistanissa on pidetty vaalit. Suomalaisiakin sotilaita on lennätetty maahan lisää, koska talibanit häiritsivät vaalityötä. Ei ole mukava äänestää, kun vaalihuoneistoissa räjähtelee pommeja.

Suomessa on kysytty, mitä hittoa me teemme tuossa maailmankolkassa. Afganistanin sodan ennuste on huono. Asiantuntijat sanovat, että Naton joukkojen on oltava maassa ainakin 5–10 vuotta. Ennuste saattaa olla liian optimistinen. 30-vuotinen sotakin kesti sen, minkä nimi kertoo. Saksalaisten pitäisi se tietää.

Myös suomalaiset tietävät, että ulkomailla voi tulla äitiä ikävä. Silti reissuilta syntyy sankaritarinoita, jotka siirtyvät kansakunnan yhteiseen muistiin.

Palvelin itse aikoinani asevelvollisena Uudenmaan rakuunapataljoonassa, jolla tosiaan on perinteitä vaikka muille jakaa. Joukko-osasto on osallistunut historian aikana yli 20 sotaan ja yli 200 taisteluun.

Komppaniamme eli ratsuväen kielellä eskadroonamme vuosipäivä oli Teltschin taistelun vuosipäivä 30-vuotisessa sodassa vuonna 1645. Tuossa taistelussa Uudenmaan rakuunarykmentin yksi eskadroona tapettiin viimeiseen mieheen. Tästä muistoksi komppanian nimeksi annettiin uljaasti kuolemaneskadroona ja taistelupäivästä tehtiin juhlapäivä.

Taisin herättää pahennusta, kun kysyin opetusupseerilta, mitä juhlimista moisessa tappiossa mahtoi olla. Eikö sodissa yleensä juhlita voittoja eikä tappioita. Vaikka poikia onkin haudattu Tshekinmaan lisäksi myös Balkanin santaan, niin silti.

Se oli väärä kysymys.

Sellaisia ei pidä esittää.

Niin, mitä ihmeen tekemistä suomalaisilla muuten on Afganistanin sodassa?