Isoäiti Astrid vei yhdeksänvuotiaan Maria Kalaniemen harmonikkakaupoille ja sytytti rakkauden perinteikkääseen soittimeen

Harmonikka on painava soitin, joten Maria Kalaniemi huoltaa kehoaan ja mieltään kulkemalla luonnossa. "Nykymuusikot ovat usein niin sanottuja fitness-pelimanneja. He pitävät huolta itsestään ja ennaltaehkäisevät vaivoja. Siitä puhutaan nykyään enemmän kuin omassa nuoruudessani." Kuva: Jaana Kankaanpää

Mielipide

13.12.201820:00

Kolumni

Laura Kuivalahti

Maria Kalaniemen lapsuudenkodissa soi jatkuvasti radio. Ruotsinkielisen äidin ja suomenkielisen isän ansiosta vastaanotinta säädeltiin kahden kielen välillä, eikä musiikkitarjonta muutenkaan noihin aikoihin rajoittunut vain listahitteihin. Radioaalloilla velloi vuorollaan niin romanialainen kansanmusiikki kuin klassiset säveletkin.

Erityisen lähellä nuoren Kalaniemen sydäntä oli tanssimusiikki, jota säestettiin usein harmonikalla.

"Se on aivan olennainen osa meidän musiikkikulttuuriamme. Lauloin vanhoja iskelmiä pienestä saakka, se on ollut minulle aina sielunmusiikkia."

Kun Espoossa kasvanut Kalaniemi täytti yhdeksän vuotta, suuntasi hän isoäitinsä kanssa Helsinkiin tärkeille ostoksille.

"Isoäitini Astrid oli intohimoinen harmonikkarakastaja. Palasimme Espoon Kiloon pienen, valkoisen harmonikan kanssa."

Aluksi Kalaniemi tapaili melodioita soittimellaan korvakuulolta, isoäidin hyräillessä vieressä. Yhdeksänvuotiaana hän aloitti soittotunnit ja se oli sitten menoa.

"Musiikki täytti elämäni koulun ulkopuolella. Minua innosti valtavasti päästä soittamaan yhdessä muiden kanssa."

Vuonna 1983 Kalaniemi kirjoitti ylioppilaaksi ja osallistui ensimmäistä kertaa järjestettyyn Kultainen harmonikka -kilpailuun, jonka hän voitti.

Syksyllä hän aloitti opinnot Helsingissä Sibelius-akatemiassa, jonne oli juuri avattu kansanmusiikkiosasto.

"Meitä valittiin kuusi opiskelemaan kansanmusiikkia. Uudelle osastolle hakeminen oli hyppy tuntemattomaan, en edes tarkkaan tiennyt minne oli pyrkinyt."

Opinnot tuntuivat kuitenkin mielekkäiltä, ja Kalaniemi alkoi opettaa muita jo ennen valmistumistaan.

Harmonikkataiteilija ei ole missään vaiheessa luopunut opetustöistä, vaan hänen uransa on puoliksi omia esiintymisiä ja puoliksi opettamista. Oppilaille voi jakaa kiertueilla ammennettua tietoa, ja samalla nuorilta lupauksilta saa itsekin uutta puhtia.

Itse asiassa on hieman nurinkurista, että Kalaniemi on keikkaillut varsin paljon eikä keskittynyt vain opettamiseen, sillä hän kärsii helposti koti-ikävästä.

"Tietysti olen todella onnellinen ja kiitollinen siitä että saan tehdä konserttikiertueita myös ulkomailla. En osannut edes unelmoida siitä nuorena soittajana."

Lähestyvä joulu tarjoaa Kalaniemelle rauhallisia kotihetkiä, mutta ensin on edessä konserttikiertue. Tuoreen Seimiyö-levyn myötä Kalaniemi esiintyy laulaja Johanna Iivanaisen, kitaristi Mikko Iivanaisen ja pianisti Timo Alakotilan kanssa joulukuussa ympäri Suomea.

"Nämä konsertit ovat rauhaan keskittymistä ja jouluun hiljentymistä."

Kalaniemi tarvitsee totisesti itsekin pientä hengähdystaukoa, sillä kulunut vuosi on ollut hänelle kiireinen. Kesällä hänet valittiin Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi ja marraskuun lopussa hänelle myönnettiin musiikin valtionpalkinto. Itsenäisyyspäiväksi Kalaniemi sai kutsun Linnan juhliin, toista kertaa elämässään.

"Tuntuu todella hyvältä, että oma työ on tullut nähdyksi ja kuulluksi. Kiitosta ei koskaan tule liikaa. Meidän kaikkien pitäisi kiittää toisiamme enemmän."

Jouluna Kalaniemen kotona soivat O helga natt sekä En etsi valtaa loistoa. Ilman niitä ei joulu saavu, sillä ne kolahtavat ­sydänjuuriin asti.

Seimiyö-joulukonserttikiertue: 12.12. Lappeenranta, 13.12. Tampere, 14.12. Kokkola, 15.12. Toholampi, 16.12. Pieksämäki, 17.12. Nurmes, 19.12. Espoo.