WWF vaatii reilua peliä epäreilulla tavalla

WWF julkaisi vastikään lihaoppaan, joka on jatkoa sen aiemmin julkaisemalle kalaoppaalle. Kalaopas on ollut kuluttajien suosima ohjenuora ympäristöystävälliseen syömiseen. Lihaoppaan merkitys tullee olemaan yhtä merkittävä vastuullisten ruokavalintojen tekemiseen lihansyönnin saralla.

WWF kehottaa oppaassa välttämään sellaista broileria, jonka toimittaja ei ole sitoutunut suomalaiseen soijasitoumukseen. Se on WWF:n edistämä sitoumus vastuullisen soijan käytöstä.

Sitoumuksen on perustanut WWF Suomi yhdessä tiettyjen suomalaisten yritysten kanssa. Sitoumuksessa yritykset lupaavat käyttää Round Table on Responsible Soy (RTRS)- tai ProTerra-sertifioitua soijaa, joilla pyritään huolehtimaan sademetsistä ja ihmisoikeuksista.

Olen Atrian sopimustuottaja, ja tilallani kasvavien broilerien rehu tulee A-rehulta. Koska Atria ei ole WWF:n sitoumuksessa mukana, oppaan mukaan meidän broileriamme tulisi välttää riippumatta siitä, millaista soijaa todellisuudessa käytämme.

Atrian ja A-rehun suurimmat omistajat ovat tuottajat – mukaan lukien minä. Tiedämme siis, mistä rehumme tulee. A-rehun käyttämä soija on käytännössä joko RTRS- tai ProTerra -sertifikaatin täyttävää tai se on kasvatettu Kanadassa.

Kanada on läntinen oikeusvaltio, jossa ei ole sademetsiä. Rehujemme soija on siis selvästi vastuullista.

Vaatiessaan vastuuta muilta olisi WWF:n ollut syytä pohtia myös omaa vastuullisuuttaan. En voi välttyä ajatukselta, että lihaoppaan linjaus ollut enemmän liiketaloudellinen kuin luonnonsuojelullinen.

Tuottajana en ole kuitenkaan pahoillani, sillä soijasitoumuksen edellyttämien sertifikaattimaksujen sijaan Atria ja A-rehu satsaavat siihen, että broilertuotannossa soijan käyttöä korvattaisiin kotimaisella herneellä. Minä pidän tätä oikeana suuntana.