Onneksi olkoon, Li Andersson – kokoomus voi huokaista helpotuksesta
Perussuomalaisen antijytkyn olemus on äänestäjäkunnan epäluottamus hallituspolitiikkaan, kirjoittaa europarlamentaarikko Eero Heinäluoma kolumnissaan.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson sai liki 250 000 äänen potin eurovaaleissa. Kuva: Sanne Katainen14.6.202410:45
Vaaleissa on aina yllätyksensä. Eurooppaan povattu äärioikeiston vyöry jäi näkemättä, Suomessa perussuomalaiset romahti ja vasemmistoliitto meni eteenpäin kahden paikan verran.
Perussuomalaisen antijytkyn olemus on äänestäjäkunnan epäluottamus hallituspolitiikkaan. Tätä viestiä sain itsekin koko kevään; moni perussuomalaisia aiemmin äänestänyt kertoi olevansa pettynyt ja vaihtavansa puoluetta.
Perussuomalaisten hallituspolitiikan muuttamiseen kertyy nyt painetta; kansanedustaja Teemu Keskisarja peräänkuuluttaa inhorealistisesti itsekritiikkiä, entinen puoluesihteeri Arto Luukkainen puoluekokouksen aikaistamista ja perussuomalaisista erotettu Teuvo Hakkarainen paluuta juurille.
Puolue on valinnan edessä. Joko hallituspolitiikkaa pitää tarkistaa, joka johtaisi riskiin hallitusyhteistyön loppumisesta, tai nykymenoa jatketaan hyväksyen riski äänestäjäkunnan harvenemisesta.
Ensimmäiset kommentit hallitusohjelman tinkimättömästä noudattamisesta viittaavat siihen, että kokoomus voi huokaista helpotuksesta; vaatimuksia leikkauspolitiikan tarkistamisesta ei ole tulossa.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että kyseessä on ensisijaisesti Anderssonin henkilökohtaisen työn tunnustus.
Li Anderssonin liki 250 000 äänen potti on sekin häkellyttävä. Moni kysyy, ovatko äänet vasemmistoliiton kannatusta vai Anderssonille annettuja. Olen taipuvainen ajattelemaan, että kyseessä on ensisijaisesti Anderssonin henkilökohtaisen työn tunnustus.
Andersson-ilmiön taustalla on arvostus hänen persoonalleen, ja myös se tosiasia, että presidenttiehdokkuus, oppositiotyö eduskunnassa ja EU-vaaliehdokkuus puolueen puheenjohtajana ovat tuoneet hänelle laajaa julkisuutta.
Itse iloitsen siitä, että säilytin äänikuninkaan tittelin liki sadantuhannen äänestäjän tuella. Perinteisellä asialinjalla ja pyrkimyksellä pikemminkin koota kuin jakaa kansakuntaa pystyy menestymään.
Jatkan siis vaalitunnukseni ”Suomalaisten puhemies Euroopassa” mukaisella linjalla. Se tarkoittaa jatkossakin suomalaisen intressien puolustamista myös maa- ja metsätalouden asioissa.
EPP on nyt ison valinnan edessä.
EU-parlamentissa on Eurooppa-yhteistyötä rakentavien puolueiden enemmistö. Sosialidemokraattien, Euroopan kansanpuolue EPP:n ja liberaalien Renew-koalitiolla on runsaat 400 paikkaa uuden parlamentin 720:sta paikasta.
EPP on nyt ison valinnan edessä; jatkaako yhteistyötä Eurooppa-myönteisten kanssa vai suuntautuako laitaoikeiston suuntaan, jolloin seurauksena olisi hyvin jakaantunut ja hajanainen parlamentti.
Neuvottelut ryhmien välillä ovat alkaneet. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen hakee parlamentin enemmistön tukea omalle jatkolleen. Iso kysymys on, millaisella ohjelmalla hän lähtee toiselle viisivuotiskaudelle.
Ukrainan tuen jatkuminen, EU:n laajentuminen, ulko- ja turvallisuuspoliittisen roolin vahvistaminen, EU:n taloudelliset toimintaedellytykset sekä ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen ovat kaikki seuraavien päivien ja viikkojen ajan puntarissa.
Jännitystä tulee riittämään heinäkuun alkupuoliskolle saakka.
Kolumnin kirjoittaja on europarlamentaarikko (sd.).Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
