Päätös energiakasveista kuuluu viljelijälle

MT:n vaalikoneen vastauksista selviää, että SDP:ssä, vasemmistoliitossa, vihreissä ja kristillisdemokraateissa on vallalla mielipide, että pellon käyttöä biopolttoaineiden tuotantoon tulisi rajoittaa (MT 7.5.).

Ajatus pellonkäytön rajoittamisesta tuntuu kummalliselta.

Tilanteessa, jossa viljelijät tuottavat ruokaa markkinoille puoli-ilmaiseksi, on hyvin omituista, että viljelijältä kiellettäisiin toinen mahdollisesti paremmin kannattava vaihtoehto.

Asia olisi toinen, jos yhteiskunta todella takaisi ruuantuotannosta viljelijälle kannattavan tulon. Silloin poliitikot voisivat maksajan oikeudella päättää, että peltoja saa käyttää vain ruuantuotantoon.

Voidaan myös kysyä, miksi nyt kuitenkin halutaan pelloille viherryttämissäännöissä ekologisia alueita, joilla ei saa tuottaa ruokaa? Onko parempi, että pellossa ei tuoteta mihinkään käyttötarkoitukseen sopivia kasveja kuin, että pellossa tuotettaisiin energiaa kulkuneuvoihin tai asuntojen lämmitykseen?

Monella poliitikolla syynä energiakasvikantaan voi olla Suomen sekoittaminen sademetsäalueisiin.

Suomessa ei kuitenkaan energiakasvibuumin takia hakata suuria metsäalueita nurin ja tehdä niistä palmuöljyplantaaseja. Suomessa ei itse asiassa ole juuri minkäänlaista kannustinta viljellä energiakasveja.

Ruokohelpiin oli kymmenisen vuotta sitten kovat odotukset, mutta viime vuodet helpiä on ilmeisesti enimmäkseen syönyt lihakarja eikä lämpölaitokset.

Tutkijat ja alan toimijat sanovat nurmibiokaasun lupaavan luonnolle, viljelijöille ja Suomen taloudelle paljon hyvää, mutta valtio ei tukijärjestelmissään juuri arvosta pienten maatilamittakaavan laitosten rakentamista.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen mukaan biokaasulaitoksiin käytettävää nurmea voitaisiin tuottaa Suomessa tuhansilla hehtaareilla eikä se uhkaisi ruuantuotantoa vielä laisinkaan.

Hiukan kummastelin pari viikkoa sitten iltauutisissa ympäristöministeri Ville Niinistön (vihr.) intoa vetyautoa kohtaan. Totta on, että vetyauto ei pakoputkestaan ilmastonmuutoskaasuja tupruttele, mutta vedyn valmistus sen sijaan vaatii sähköä.

Sähköä voi tuottaa monella tapaa. Esimerkiksi ydinvoimalla ja kivihiilellä.

Biokaasulaitos taas tuottaa itse käyttämänsä energian. Nurmen korjuuseen ja lietteen kuljetukseen voitaisiin myös käyttää biokaasulla kulkevia traktoreita.

Viljan polttaminen jakaa poliitikkojen lisäksi myös viljelijöiden mielipiteitä.

Euron sanotaan olevan paras konsultti, miksipä ei siis annettaisi euron ratkaista viljan polttamistakin. Jos viljasta saa energiaksi polttamalla paremman hinnan kuin myymällä sen rehuksi tai elintarvikkeeksi, totta kai vilja kannattaa silloin pistää palamaan.

Neuvostoliitossa (ja toisinaan myös kotimaan neuvontajärjestöissä) ajateltiin, että maatilan tarkoitus on tuottaa mahdollisimman paljon ruokaa. Niin asia ei ole. Viljelijä on yrittäjä ja yrittäjän tehtävä on miettiä kuinka saa parhaimman voiton.

Energiakasvien viljelyn kieltämisen sijaan poliitikkojen pitäisi miettiä, miten viljelijä saisi ruuasta niin hyvän hinnan, että energiakasvien viljely ei missään tilanteessa ylittäisi ruokaturvaa uhkaavaa pinta-alaa.