Pelastus piilee pussipirun tississä
28.10.201602:00
Tasmanialaisen pussiahman rintamaidossa kytee superbakteereja nujertavaa alkuvoimaa. Tutkijat kehittävät nyt lääkkeitä, jotka jäljittelevät maidon yhdisteitä. Löytö voi olla mullistava, koska bakteerit, joihin antibiootit eivät pure, ovat vakava vitsaus.
MT uutisoi asiasta 19.10. ja juttua jaettiin huvittuneena Facebookissa. En usko, että monikaan pysähtyi miettimään asian syvempää merkitystä.
Luonnosta on ammennettu kautta aikain ratkaisuja ihmiskunnan kohtaamiin vaikeuksiin. Ratkaisut alkavat kuitenkin olla kortilla, sillä meneillään on kuudes sukupuuttoaalto, joka korjaa satoaan. Tällä kertaa syypää lajien tuhoon on ihminen.
WWF julkaisi eilen Living planet -raportin, jonka mukaan maapallon luonnon monimuotoisuus on köyhtynyt 1970-luvulta lähtien. Esimerkiksi selkärankaisten eläinten määrä on romahtanut liki 60 prosentilla.
Lajeja häviää tiuhemmalla tahdilla kuin uusia ehditään löytää ja nimetä. Lääke syöpään saattaa piillä vaikkapa jonkin tuntemattoman hyönteisen syljessä tai supisuomalaisella niityllä huojuvassa heinänkorressa. Luonto on valtava runsaudensarvi, jonka tutkimiseen ja suojeluun käytetään harmillisen vähän aikaa ja rahaa.
Ympäristöongelmat tuppaavat jäämään ”tärkeämpien” ja akuutimpien ongelmien jalkoihin. Kuka jaksaa murehtia jonkin öttiäisen asuntopulaa tai lämpenevää ilmastoa, kun Syyriassa soditaan?
Kaiken keskellä kannattaa kuitenkin muistaa, että ilmastonmuutos ja ympäristöjen tuhoutuminen on monen humanitäärisen kriisin taustalla. Suojelemalla ympäristöä turvaamme samalla maailmanrauhaa.
Valitettavasti ihminen kaikessa eläimellisyydessään usein kuvittelee elelevänsä luonnon ja luonnonlakien ulkopuolella. Näin ei tietenkään ole. Olemassaolomme riippuu toimivista, runsaista ekosysteemeistä. Hyönteiset pölyttävät ruokamme ja bakteerit pitävät meidät hengissä.
Suuresti arvostamani, hiljattain edesmennyt akateemikko Ilkka Hanski tutki luonnon merkitystä ihmisen hyvinvoinnille. On osoitettavissa muun muassa, että luonnon ja altistuksen keskellä elävät maatilojen lapset ovat vähemmän allergisia kuin betoniviidakossa varttuneet.
Ellei luonnon monimuotoisuuden vaaliminen tunnu itseisarvolta, kannattaa asiaa pohtia ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta. Olisi sääli, jos maailmanhistorian mittakaavassa lyhyt taipaleemme tyssäisi alkumetreille ahneuden takia.
Kulutamme tahdilla, johon tarvitsisimme 1,6 maapallon luonnonvarat. Yhtälö on mahdoton.
Varovaisuusperiaatteiden mukaisesti pitäisi jo painaa paniikkinappulaa. Väestö ei saisi enää kasvaa ja kulutusta pitäisi hillitä. Jokainen arkinen valinta tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa ja kasvattaa jälkikasvua vihreämmälle polulle.
Muutos ei kuitenkaan edellytä kömpimistä takaisin savimajoihin. Tilanne kannattaa kääntää hyödyksi. Viitteitä kestävämmälle kurssille siirtymisestä on havaittavissa. Vihreän teknologian markkinat jylläävät ja kasvisruoka maistuu yhä useammalle. Tavaran haaliminen on pois muodista.
On vain varmistettava, että muutokset hyödyttävät aidosti. Jos sormi on jo liipasimella, ei kaivata viherpesua.
Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin: Pidetään huoli tästä planeetasta.
katja.lamminen@mt1.fi
- Osaston luetuimmat
