Homesairas saa harvoin oikean diagnoosin
Kela ja vakuutusyhtiöt inhoavat homesairausdiagnoosia”, toteaa professori Ville Valtonen, joka on tehnyt 40-vuotisen uran infektiolääkärinä.
”Korvausten ja sairausloman saaminen on käytännössä homesairaille mahdotonta. He päätyvätkin sairauslomalle tai -eläkkeelle yleensä muilla diagnooseilla, kuten homeelle sairastumisesta seuranneen astman tai masennuksen takia.”
72-vuotias Valtonen on jo eläkkeellä, mutta pitää yhä yksityisvastaanottoa homepotilaille. Koko ajan on kolmen kuukauden jono, ja potilaita saapuu pohjoisesta asti.
”Opiskelin 1960-luvulla, ja silloin minulle taottiin päähän, että usko potilasta. Nykyään painotetaan vain testejä.”
Ongelmana on, että homesairauden todentavaa testiä ei ole, eli lääkäri on täysin potilaan kuvailemien oireiden varassa. Usein oireet tulkitaan paniikkihäiriöksi.
Valtonen kuitenkin uskoo, että testin keksiminen on vain ajan kysymys, sillä sitä kehitetään parhaillaan.
Hän vertaa tilannetta 1970-lukuun ja vatsahaavaan.
”Silloin jokainen vatsahaavapotilas lähetettiin psykiatrille. Potilaat alettiin ottaa vakavasti vasta, kun helikobakteeri löydettiin.”
Homesairaudet alkoivat yleistyä 1990-luvun taitteessa. Valtonen syyttää siitä 1970-luvun energiakriisiä ja 1980-luvun rakentamista, jolloin ”tehtiin isoja virheitä”.
”Tiivisrakentaminen on yhtä kuin myrkkytiivis. Silloin myös lastulevyväliseinät korvattiin kipsilevyillä ja palontorjuntaan käytettiin booria. Kukaan ei arvannut, että se ei pysty tappamaan kaikkia homesieniä, vaan kastunut kipsilevy, jossa on booria, nappaa ympäristöstä pahinta myrkkyä erittävät homesienet”, hän selittää.
”Monet koulut kärsivät kosteusvaurioista, koska ne rakennettiin halvalla ja nopeasti ja muovimatot liimattiin kosteaan betoniin.”
Yleensä homesairauden puhkeamisen taustalla on useassa paikassa altistuminen: kenties jo lapsuuden koulu on ollut vaurioitunut, ja sisäilmaongelmainen työpaikka on vain viimeinen naula arkkuun.
Puolelle homeesta sairastuneista kehittyy parin vuoden kuluessa monikemikaaliherkkyys, eli oireita aiheuttavat esimerkiksi hajusteet, pölyt ja rakennuspinnoitteet. Siinä vaiheessa rakennuksen remontoimisesta on enää se hyöty, että uusien sairaustapausten määrä vähenee.
”Ne, joille on ehtinyt puhjeta monikemikaaliherkkyys, eivät voi olla enää korjatuissakaan tiloissa.”
Valtosen mukaan parasta itsehoitoa on homeen ja ärsyttävien kemikaalien välttäminen.
”Siinä auttaa potilaan hyvin herkkä hajuaisti homeille ja ärsyttäville aineille. Sitä kannattaa myös uskoa.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
