Suojelua ja metsäsertifiointia

Samaan tahtiin kuin metsäteollisuuden investointiuutiset ovat lisääntyneet, ovat lisääntyneet myös vaatimukset metsien suojelun ja metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisesta. Metsäluonnon monimuotoisuus on tärkeä asia ja metsänomistajat tukevat vahvasti vapaaehtoisuuteen perustuvaa Metso- ohjelmaa.

Ministeri Tiilikainen käynnisti keväällä pyöreän pöydän keskustelun siitä, miten monimuotoisuuden turvaamisessa päästään eteenpäin.

Nykyisessä taloustilanteessa ei ole mahdollista, että pelkästään valtiovaltaa tai metsänomistajia vaaditaan panostamaan suojeluun. Suojelussakin olisi korkea aika kokeilla markkinataloutta. Niille kansalaisille, yrityksille, yritysten asiakkaille ja vaikkapa luontojärjestöille, jotka ovat huolissaan metsien suojelusta, tulee luoda mahdollisuus kantaa kortensa kekoon.

Esimerkiksi suojelusäätiön kautta kaikki halukkaat voisivat osallistua taloudellisesti metsien suojeluun. Keinoja on muitakin, mutta perusideana on, että tehdään, eikä pelkästään vaadita muita tekemään.

Myös metsien sertifiointi on noussut vahvasti otsikoihin ja samasta syytä. Huoli metsätalouden kestävyydestä kasvaa.

Metsäsertifioinnin tarkoitus on osoittaa, että puu on peräisin metsästä, jossa harjoitettu metsätalous on taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää. Metsäsertifiointi ei siis ole metsien suojelua. Suojelluissa metsissä meillä ei harjoiteta metsätaloutta.

Suomalainen metsäomistaja ei ole kiinnostunut, mikä kirjainyhdistelmä sertifikaattilogossa on. Metsänomistajat ovat kiinnostuneita puukaupan markkinalähtöisyydestä ja toisaalta markkinoiden vastuullisuudesta.

Vastuullisuus on myös sitä, että metsäluonnon monimuotoisuuden vaalimiseen löytyy markkinoilta maksuhalukkuutta, eikä pelkästään vaatimuksia.

Metsänomistajille on myös tärkeää, että he voivat vaikuttaa omia metsiään koskevaan päätöksentekoon. Ja, yllätys, yllätys, metsäomistajat ovat myös aidosti kiinnostuneista omien metsiensä monimuotoisuudesta.

Tällä hetkellä Suomessa näihin vaateisiin vastaa parhaiten PEFC-sertifiointi.

Ikävää ja surullista sertifiointikeskustelussa on, että ympäristötahojen viesteissä ideologia tuntuu usein jyräävän faktat. Venäjän FSC-puuta kehutaan ympäristöystävällisemmäksi kuin suomalaista PEFC-sertifioitua puuta.

Sinisilmäisesti väitetään, että FSC:n vaatimukset ovat samat kaikissa maissa. PEFC:n väitetään virheellisesti turvaavan vain lakitason. Kehotan tutustumaan eri maiden PEFC- ja FSC-standardeihin!

Paraikaa metsänomistajia houkutellaan mukaan FSC- sertifiointijärjestelmään ja sen kehittämiseen. Edellä kuvatun kaltainen argumentointi ei tätä tietä ainakaan tasoita. Onneksi keskustelun taso ja sävy kansallisen FSC-organisaation kanssa on aivan toista luokkaa.

Mielestäni on aivan erinomaista, jos FSC-järjestelmää kyetään kehittämään niin, että sen toiminta ja mallit sopivat suomalaiseen perhemetsätalouteen. Aivan ratkaisevaa on, että hehkutettu markkinalähtöisyys on aitoa markkinalähtöisyyttä.