Turvat kiinni ja syökää munaa

Viime viikko ei ollut kaikkien kunniakkain MTK:n viestinnän historiassa. Simonkadulla otettiin maanantaina kasarityyliin kunnon pultit saksalaisen kauppaketju Lidlin päätöksestä pitää valikoimissaan vain munia, joita ei ole munittu häkissä. Ketju kertoi haluavansa edistää eettistä ja vastuullista kuluttamista Suomessa.

MTK:n mielestä päätös loukkasi suomalaisen talonpojan kunniaa: suomalaiset munat ovat tutkitusti maailman puhtaimmat eikä saksalaisten eläkeläisten kannata tulla opettamaan meille vastuullisuutta eläintenpidossa. Itsepähän myyvät meille saparotonta sianlihaa makkaroissaan.

Munagate hyppäsi uudelle kierrosluvulle, kun vihreä kansanedustaja Emma Kari julkesi epäillä MTK:ta ”eettisiä valintoja tekevien haukkumisesta”.

Juha Marttila vastasi närkästyneenä, että tässä sitä halpamyyjä Lidli määrittelee uusia normeja eettiselle tuotannolle. Some-myrsky alkoi raivota. Eipä nettihuutelusta tainnut jäädä puuttumaan enää kuin keskustaveteraanien huoli siitä, loukkaako Lidl toiminnallaan Suomen ja Venäjän välisiä suhteita.

Lidl-ketjulla on varmasti paljon parannettavaa omien tuotteidensa eettisyyden ja pakkausmerkintöjen suhteen. Munavalinnoissaan se toimi kuitenkin kuten se itse ja useat muut kauppaketjut muualla Euroopassa. Suomessakaan se ei ollut ensimmäinen ketju, joka päätti ”eettisestä valinnasta”: Stockmann teki saman päätöksen jo aiemmin.

Oikeastaan kaupat reagoivat siihen, miten munapakkaamoissa oli toimittu hetkeä aiemmin. Suurin pakkaaja Dava Foods – entinen Munakunta – alensi aiemmin virikehäkkimunien hintaa reilusti. Samalla se viestitti, mihin se aikoo jatkossa panostaa. Myös Satamuna on pitkään vienyt valikoimaansa vapaan kanan ja luomun suuntaan.

Kannattaa panna merkille, että Davan Jan Lähde – kokenut toimitusjohtaja – totesi, että ”on yllätys, jos tämä suunta markkinoilla on yllätys”.

Vähiten ymmärrettävää MTK:n reagoinnissa onkin, että järjestö asettui ikään kuin vastustamaan tuotantomuotoja, joissa tuottajan kate – vaikkakin pieni – on virikehäkkituotantoa parempi. Koko operaatiosta jäi onnettoman komentotalouden maine, jossa tuottajajärjestössä yritettiin vielä kerran palata muinaisen suuruuden ajan rooliin.

Enemmistö Suomi-munasta on yhä häkissä tuotettua. Eettisyyden sijaa suomalaisten munavalinnoissa ei kannata ylikorostaa. Sitäkään ei kannata unohtaa, että EU:n takaaman munien salmonellasuojan takana meillä on markkinoillamme pikkuisen enemmän mahdollisuuksia toimia toisin.

2000-luvun alussa Laitila-mallin yhteydessä pohdittiin mahdollisuutta, että jättäisimme uudet virikehäkit kokonaan pois tuotannosta ja keskittyisimme muihin, kehittyviin tuotantonormeihin. Siihen ei ala – eivätkä pakkaamot – olleet silloin valmiita.

Häkit vaihdettiin isompiin ja varustellumpiin. Valtio tuki muutosta investointituella. Vapaan kanan ja luomutuotantoon lähtijät olivat tehneet investointinsa alkuvaiheessa pitkälti omillaan.

Kananmunien tuotannon ja kulutuksen tasapaino on kuitenkin tuotantomenetelmää keskeisempi kannattavuustekijä alalla. Siihen on päästy vain tilapäisesti koko EU-jäsenyyden aikana. Nytkin vallitsevasta 15 prosentin ylituotannosta kanalansa moninkertaistaneet ”munaparonit” kantavat täyden vastuun itse. Huonoa tulosta on turha sälyttää vain Lidlin tai muiden kauppiaiden kontolle.

1990-luvulla MTK lähti voimalla kuluttajatyöhön ja Hyvää Suomesta -brändäykseen. Ajat ovat muuttuneet, mutta toivottavasti MTK ei palaa kaikesta niuhottavaksi ja hyviäkin pyrkimyksiä vastustavaksi Ei -järjestöksi.

Sen tien päässä on nimittäin umpikuja.