Miksi vaalipiiriuudistus jäi kesken?

Suomen vaalijärjestelmä on epäoikeudenmukainen. Asia tuli tunnetusti laajempaan tietoisuuteen entisen Pohjois-Karjalan maakuntajohtajan, Tarja Cronbergin, hävittyä vuoden 2007 eduskuntavaalit lähes 12 prosenttia kannatuksellaan (7804 ääntä). Satakunnassa äänikynnys on ollut kymmenisen prosenttia, kun taas megavaalipiirissä Uudellamaalla kansanedustajan läpisaamiseen riittää vain vaivaiset 2,5 prosenttia äänistä.

Viime keväänä äänestäjien yhdenvertaisuus tunnustettiin ja kaikki kuusi hallituspuoluetta sitoutuivat Säätytalolla hallitusohjelmaan, jonka mukaan esitys demokratiaa paremmin toteuttavasta vaalipiirijaosta pitää antaa vuoden 2011 loppuun mennessä. Suurten puolueiden vitkutellessa asia siirtyi usealla kuukaudella - onhan oikeudenmukaisempi järjestelmä uhka niiden kansanedustajille.

Nyt vihdoin saatu uudistus jäi puolitiehen. Itä-Suomessa tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus tulevat vuoden 2015 vaaleissa toteutumaan, mutta ei Satakunnassa. Miksi satakuntalaisen ääni ei ole yhtä arvokas kuin muiden suomalaisten?

Surullisinta tässä on, että peräti maakuntaliiton ja satakuntalaisten kansanedustajien johdolla tätä tärkeää ihmisoikeudellista uudistusta on kynsin ja hampain vastustettu. Maakuntajohtaja Pertti Rajala ja ministeri Krista Kiuru menivät jopa niin pitkälle, että väittivät vaalipiiriuudistuksen hävittävän maakunnan kartalta. On käsittämätöntä, kuinka näinkin korkealla tasolla ihmisiä johdetaan harhaan sekoittamalla perusihmisoikeudet ja maakunnan itsenäisyys.

Vuonna 2007 tuli kuluneeksi sata vuotta Suomen ensimmäisistä eduskuntavaaleista ja kansalaisten yhtäläisestä äänioikeudesta. Samalla valittiin maailman ensimmäiset 19 naisparlamentaarikkoa sekä Suomen ensimmäiset työväen- ja talonpoikaispuolueiden edustajat ”herrojen” rinnalle. Näistä saavutuksista kannattaa olla ylpeä; toisin kuin nyt saavutetusta uudistuksesta.