Dialogi – ei kahta monologia

Kävin idässä. Viime viikolla Israelissa ja Palestiinalaisalueella ja tällä viikolla Moskovassa.

Ulkoministerin on välillä oltava ulkomailla. Ensimmäinen maarajamme on Suomen lähetystö maailmalla. Siellä luodaan Suomi-kuvaa ja tehdään arvokasta työtä meidän kaikkien suomalaisten eteen. Ja muidenkin. Suomi on aktiivinen toimija. Meillä on lähetystöt ja kehyrahat ja rauhanturvaajat.

Keskustelin Lähi-idässä yhden päivän aikana kahden pääministerin, yhden ulkoministerin ja yhden presidentin kanssa. Siinä kasvaa ymmärrys.

Alueen tilanne on hankala. Luottamusta ei juurikaan ole. Toivoa toi kuitenkin jalkapalloprojekti, jossa israelilaiset ja palestiinalaiset lapset ja nuoret pelaavat keskenään. Samassa joukkueessa. Yhdessä. Sieltä rauha on mahdollista synnyttää. Ja siihen meidän kaikkien on pyrittävä.

Sitten Moskovaan. Meni hieman yli vuosi, että tapasimme Lavrovin kanssa Venäjällä. Muut tapaamiset ovat olleet Oulussa, New Yorkissa ja Belgradissa.

Vierailu ei tullut yllätyksenä, sitä oli valmisteltu. Kutsu tuli jo viime syksynä. Lupasin mennä. Nyt menin. Ja meitä kohdeltiin hyvin. Olimme tervetulleita. Suomella on hyvä maine Venäjällä.

Tapasin ulkoministeri Lavrovin nyt neljännen kerran. Meillä kyllä synkkaa, hän on mukava ja taitava kaveri. Erimielisyyksiä maailman tilanteesta löytyy, mutta avoimesti keskusteltiin.

Vein viestiä ja se meni perille. Suomi tekee omat päätöksensä. Kahdenväliset suhteet ovat hyvät. Viranomaisyhteistyö toimii ja korkean tason vierailuja on. Aito dialogi on muutakin kuin kaksi monologia. Lehdistötilaisuuden Nato-kritiikki ei aina ole se koko kuva.

Henkilökohtaiset kontaktit. Ihmiseltä ihmiselle. Kauppa ja turismi. Investoinnit puolin ja toisin. Kyllä me niitä edelleen voimme tehdä ja teemmekin. Venäläiset ovat niin ikään tervetulleita Suomeen. Vierailin keväällä Kouvolan viisumikeskuksessa. Siellä painetaan töitä ja enempäänkin on valmiutta.

Kun lähtee pois kotoa, omista kuvioista ja poteroista, niin on hyvä aina nähdä vähän jotain muutakin kuin vain se ennalta arvattavin.

Siksi tapasin myös oppositiojohtajia, ulkopolitiikan tutkijoita ja kansalaisjärjestöjä. Mediaa se kiinnosti kuin vuodettu asiakirja. Ei se ollut mitään salaista puuhaa, mutta hyviin tapoihin kuuluu, ettei ennakkoon huudella.

Saadakseen kokonaiskuvan on nähtävä laajemmin. Ja sen sain.

Oppositiossa ajatellaan eri tavalla kuin virallisessa hallinnossa. Tutkijoiden mukaan sen kannatus ei tulevissa vaaleissa kuitenkaan luultavasti nouse kovin korkealle. Mutta on nekin ajatukset siellä. Ja niiden eteen joku tekee koko ajan töitä. Samoin kun kansalaisjärjestöissä. Heidän kanssa käytiin tärkeä vuoropuhelu. Näihin asioihin Suomi aina antaa tukensa.

Nopeita muutoksia ei ehkä ole Venäjällä odotettavissa. Tai Lähi-idässä tai Ukrainassa.

Puolen vuoden päästä tiedämme kuuluuko Britannia edelleen Euroopan unioniin ja kenestä tulee USA:n presidentti. Näillä asioilla on kokonaiskuvassa merkitystä. Ulkoministerien kesken näistä puhutaan. Kaikkia kiinnostaa.

Omat tutut kuviot on edessä tulevana viikonloppuna. Viikonloppu on nimetty politiikan superviikonlopuksi.

Perussuomalaiset kokoontuvat Lahteen. Siitä tulee super. Meillä ei ole henkilövalintoja, vaan keskitymme olennaiseen. Omaan linjaan ja sen vahvistamiseen. Teemme töitä. Tapaamme puoluesisaret ja -veljet.

Vuosi hallituksessa ei ole muuttanut meitä, porukkaa saapuu ympäri maan. Suomi alkaa nousta ja politiikka pelastua. Maailman tilanteesta huolimatta – tämä on ollut hyvä vuosi.