Kun puhutaan perhosista, tarkoitetaan yleisimmin päiväperhosia. Siihen on kaksi syytä.
"Ensinnäkin päiväperhoset ovat tolkullisen kokoinen ryhmä. Toiseksi, kyllä minä ainakin tykkään nukkua öisin", perhostutkija Kimmo Saarinen naurahtaa. Hän työskentelee tieto-, kehittämis- ja tutkimuspalvelujen johtajana Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutissa.
Päiväperhosia on Suomen 2 600 perhoslajista 120.
Perhosharrastuksessa pääsee helposti alkuun, vakuuttaa Saarinen.
"Jokainen nykyinen perhoshullu on aloittanut nollasta. Ensiksi kannattaa lyöttäytyä jonkun kokeneemman perhosharrastajan matkaan, jotta saa vältettyä pahimmat sudenkuopat."
Aikanaan Saarinen pohdiskeli pitkään, miksi hän ei näe ikinä yhtään suoperhosta.
"Sitten tajusin lähteä suolle. Kummasti sieltä löytyi suoperhosia."
Perhosia nähdäkseen ei tarvitse yrittää etsiä maakunnan täydellisintä perhosniittyä.
"Joku pellonpiennar, jossa edes vähän kukkii kukkia, riittää", Saarinen huomauttaa.
Perhosbongailu ei vaadi kummoisia välineitä. Lähelle tarkentavat perhoskiikarit, kamera ja haavi auttavat lajien tunnistamisessa.
Saarinen kannustaa kaikkia harrastamaan kansalaistiedettä ja kirjaamaan havaintonsa Suomen lajitietokeskuksen valtakunnalliseen päiväperhosseurantaan NAFIin, joka on Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin ja Suomen Perhostutkijain Seuran koordinoima tutkimushanke.
"Systemaattisesti voi seurata vaikka omaa kotipihaa. Havaintoja vain tukkimiehenkirjanpidolla ylös ja sitten havainnot päiväperhosseurantaan. Se on siinä."
Kirjaa perhoshavaintosi osoitteessa: laji.fi/theme/nafi/instructions
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.