Asiantuntijalta: Noitavainoilla ja natsi-Saksan juutalaisvainoilla merkittäviä eroja

Joukkovainot ovat tavallisia historiassa ja niissä on tapettu miljoonia ihmisiä myös 1900-luvulla. Tälläkin hetkellä on käynnissä useita suuria vainoja, kaiketi eniten Afrikassa.

Noitavainojen rinnastaminen natsi-Saksan juutalaisvainoihin havainnollistaa joukkovainojen syntyä, mutta niissä oli yksi suuri ero. Juutalaisvainot ovat pahaenteinen ja pessimistinen varoitus siitä, mihin ihmisten mielipuolisuus voi viedä.

Noitavainojen kuva on toinen. Vastoin kaikkea sitä, mitä niistä on esitetty, uudet tutkimukset ovat tuoneet aivan toisen tuloksen. Noitavainot todistavat ihmisten kyvystä harkita asioita ja vastustaa mielettömyyksiä.

Paikoin noitavainot olivat silmitöntä murhaamista mutta noitakäräjillä oikeus voitti useammin kuin vääryys. Useimmat syytetyt vapautettiin. Tavallisesti oikeudet punnitsivat asiaa parhaimpien oikeusperiaatteiden mukaan.

Euroopan noitavainoissa syytettiin korkeintaan noin 200 000 ihmistä. Kuolemaan tuomittiin kenties vähemmän kuin joka neljäs.

Luvut ovat suuria mutta kun ne suhteutetaan ajanjaksoon ja maantieteeseen, kuva on toinen. Useimmilla Euroopan käräjillä oli tämän tästä vuosikymmenenkin ajanjaksoja, jolloin syytteessä ei ollut yhtäkään ihmistä noituudesta.

Liki kaikista muista vakavista rikoksista annettiin useimpia kuolemantuomioita.

Eniten ihmisiä kuoli uskonnollisissa ja poliittisissa levottomuuksissa. Kristittyjen keskinäisissä uskonsodissakin tapettiin miljoonia ihmisiä.

Natsi-Saksan juutalaisvainoissa kuoli kenties yli kuusi miljoonaa ihmistä. Vainot saivat alkunsa, kun yhden puolueen ideologiasta tuli valtion ideologia ja sen myötä hyväksyttiin ajatus joidenkin ihmisten epäpuhtaudesta ja vaarallisuudesta.

Sillä perusteltiin järjestelmällinen murhaaminen.

Noituudesta ei koskaan syntynyt yhtenäistä teoriaa kirkon piirissä. Silloin tällöin noitavainojen palo levisi aaltoina paikkakunnalta toiselle mutta useimmiten palo sammui rajalle, jonka toisella puolen päättäjät eivät innostuneet noidista.

Noitien ja juutalaisten kuviteltuja rikoksia oli mahdoton todistaa. Siksi luotiin teoria salaliitosta. Salaliitosta todisti mikä tahansa asia – noitaa vastaan sekin, että vasikka huohotti kummallisesti navetassa, koska sillä oli lennetty.

Todisteita ei ollut, koska Paholainen suojeli liittolaisiaan ja hävitti todisteet noitien rikoksista.

Se, että todisteita ei ollut, selitettiin teorialla, joka piti todistaa. Tämä on salaliittoteorioille tyypillinen todisteiden noidankehä.

Natsi-Saksassa juutalaisia vastaan ei tarvittu minkäänlaisia todisteita, koska heiltä evättiin lain suoja kokonaan.

Noituudesta syytettyjen kohtalo todistaa oikeusjärjestelmän merkityksestä: siellä, missä oikeus säilytti järjestäytyneet ja lainmukaiset muotonsa, vainoja syntyi vähän tai ei ollenkaan.

Vastaavasti siellä, missä oikeuden jäsenet hullaantuivat kansanjoukkojen mukana, vainot kasvoivat suuriksi. Näin kävi etenkin silloin, kun ylempi oikeusaste oli mielivaltaisen ruhtinaan tai uskonkiihkoisen piispan käsissä.

Kuitenkin enemmistö Euroopan hallitsijoista, ruhtinaista ja viranomaisista puolusti laillista oikeusjärjestelmää. Noitavainojen tutkijat ovat todenneet, että tavallisesti valtion hallinto hillitsi joukkovainoja eikä lietsonut niitä.

Se on hämmentävän myönteinen tieto historiasta.

Natsi-Saksassa oli toisin, koska poliittinen johto ei piitannut ihmisoikeuksista ollenkaan. Nykyaikanakin maissa, joissa käydään sisällissotaa, oikeusjärjestelmä on ensimmäinen uhri.

Poliittinen kiihkoilu myös länsimaissa voi uhata periaatteita, jotka turvaavat yksilön oikeudet. Demokratia ei ole vain äänestämistä. Ratkaisevaa on, miten oikeusjärjestelmä ja muut kansalaisia suojaavat institutionaaliset rakenteet toimivat.

Marko Nenonen

filosofian tohtori, dosentti (eläkk.)

Tampere