Jokaisen sanan varominen kadottaa juhlatunnelman – "turvallista tilaa" ei kannata vaatia hyökkäävästi
Turvallisemman tilan periaate on tullut valtavirtaan viime vuosina myös Suomessa.
Turvallisen tilan periaate on pohjimmiltaan kannatettava ajatus. Mutta toteutuuko jalo tavoite toisten virheiden kyttäämisellä ja yksityiskohtaisella sääntöluettelolla? Kuva: Jaana Kankaanpää21.12.202206:00
”Odotamme, että juhlavieraana kunnioitat toisen henkilökohtaista tilaa fyysisesti ja henkisesti. Vältät syrjintää ja kaikenlaista kommentointia, mukaan lukien henkilön ulkonäkö, mielipiteet, seksuaalisuus, uskonto, sukupuoli, kansallisuus, etnisyys, arvot, sosioekonominen tausta, terveys tai fyysiset kyvyt. Pyydät anteeksi, jos olet loukannut tahallisesti tai tahattomasti muita.”
Näin vieraita ohjeistettiin ennakolta toimimaan erään suuren helsinkiläisen työpaikan pikkujouluissa. Sain nähdäkseni otteen viestistä. Tarkoitus on varmasti hyvä, mutta pikkujouluohjeistus on muotoiltu turhan hyökkäävällä ja kömpelöllä tavalla. On selvä asia, että ahdistelulle täytyy olla nollatoleranssi.
Juhlatunnelma katoaa nopeasti, kun jokaista sanaansa joutuu varomaan. Sopivien puheenaiheiden keksiminen voi olla muutenkin hankalaa puolituttujen ja tuntemattomien seurassa. Jos illanistujaisissa ei saa ilmaista minkäänlaisia mielipiteitä, niin onko turvallisempaa vain jäädä kotiin?
Esimerkin taustalla on ”turvallisemman tilan periaate”. Sosiaalipsykologi Kurt Lewin otti käsitteen käyttöön Yhdysvalloissa 1940-luvulla. Turvallisen tilan avulla haluttiin parantaa tehtaiden työoloja sota-aikana, jolloin naiset tekivät pääosan töistä. Termi on löytänyt tiensä valtavirtaan viime vuosina myös Suomessa erityisesti seksuaalivähemmistöjen tapahtumista ja muista alakulttuureista
Turvallisen tilan periaate on pohjimmiltaan kannatettava ajatus. Rasismia, kiusaamista, syrjintää tai häirintää ei pidä sietää. Mutta toteutuuko jalo tavoite toisten virheiden kyttäämisellä ja yksityiskohtaisella sääntöluettelolla?
Näiden ohjeiden antaja voisi myös kehittää tyylillistä sensitiivisyyttään. Viestissä olisi esimerkiksi voinut lukea: toivomme, että juhlavieraana osoitat sydämen sivistystä ja halua viettää iloinen hetki erilaisten ihmisten seurassa. Monet saattavat tuntea epävarmuutta sosiaalisissa tilanteissa johtuen eri seikoista kuten syntyperä, seksuaalinen suuntaus, ja muut.
Turvallista tilaa olisi myös se, ettei ihminen vastoin tahtoaan joutuisi tutustumisleikkeihin.
Hyväksi ohjenuoraksi vuorovaikutukselle käy yhä kultainen sääntö eli Jeesuksen opetus Vuorisaarnassa: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”. Samantyylinen ohje esiintyy monissa muissa uskonnoissa ja aatesuunnissa, kuten buddhalaisuudessa ja juutalaisuudessa.
Myös Eino Leinon lähimmäisyydenrakkautta ja kansallista yksituumaisuutta ylistävä runoelma Hymyilevä Apollo (1898) toimii kohteliaan käytöksen oppaana. ”Oi, onnellinen, joka herättää, niitä voimia hyviä voisi! Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää, niin ette niin kovat oisi! Miks emme me kaikki yhtyä vois? Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.”
Yhdysvalloista Suomen rantautuneen ideologian mukaan etuoikeutettujen ryhmien, kuten valkoisten heteromiesten pitää olla välillä myös hiljaa. Jäyhälle pohjalaiselle tämä sopii hyvin. Olen mielelläni kuunteluoppilaana isoissa ihmisryhmissä, enkä suin surminkaan halua osallistua Twitter-keskusteluihin. Turvallista tilaa olisi myös se, ettei ihminen vastoin tahtoaan joutuisi tutustumisleikkeihin.
Suomessa on edelleen työsarkaa rasismin kitkemisessä sekä vähemmistöjen kohtelussa. Tarvitsemme kaikkia kansalaisia mukaan, kun pyrimme kohti tasa-arvoisempaa ja yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa. Yritetään kuunnella ja ymmärtää toisia, vältetään vastakkainasettelua ja turhaa leimaamista. Suomessa sosiaalisissa tilanteissa on täysin hyväksyttyä olla hiljaa, jos ei ole fiksua sanottavaa.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
