Lato tarjosi sijaiskodin
Tämän tarinan lato sijaitsi entisen torpan mailla. Sodan jälkeen paikalle muodostettiin rintamamiestila. Paikalla oli ainoastaan olkikattoinen lato jäljellä, kun perheemme muutti tilalle.
Oli kevät 1951 ja koulut loppuneet Hartolassa Kalhon kylässä. Isäni Viljo ja äitini Saima sekä yhdeksän lasta muuttivat Kalhon Koivumäestä Lepsalaan Kosken tilalle. Se oli rintamamiestila, jossa oli komea harmaa lato, pieni peltoaukea ja luonnonkivikaivo. Kaivo puhdistettiin ja pestiin, oli tärkeää saada se heti käyttöön.
Isäni ja vanhin sisaruksistani, Pentti-veli, olivat rakentaneet pienen huoneen ladon nurkkaan, jossa saimme nukkua, siinä lattialla. Nuorimmat kaksoset olivat alle vuoden ikäisiä, joten suojaisa tila oli tarpeen. Ruokahuolto toimi isän tekemässä lautakatoksessa ja ulkohellassa, jossa savua riitti. Leipää äiti kävi paistamassa kilometrin päässä Koivulahdessa. Albin-isäntä antoi lämmittää leivinuunia vain aamuyöstä tulipalovaaran takia.
Kesällä teimme heinää ja kerppuja ladon toiseen päähän lehmiä ja hevosta varten.
Syksyllä pääsimme muuttamaan uuteen taloon, joka oli kesän aikana rakennettu, mutta vielä pahasti kesken. Ladon pikkuhuone jäi navetaksi hevoselle ja kahdelle lehmälle.
Nyt ajattelen, että kyllä harmaa latovanhus palveli hyvin suurperhettä. Ihailen kekseliäisyyttä, jota vanhemmillani oli. Ihana tunnelma muistoissa on tästä latokodin kesästä.
Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat
