Suomi radioaalloilla
Radion asema suomalaisessa yhteiskunnassa on muuttunut vuosikymmenten saatossa suuresti. Silti se on onnistunut säilyttämään paikkansa ihmisten arjessa.
TEKSTI: Jukka Koivula KUVITUS: Stiina Hovi
Radio syntyi harrastetoimintana
Radion historia Suomessa on ennen kaikkea menestystarina, mutta myös selviytymistarina. Vanha keksintö on pitänyt pintansa, vaikka yhteiskunta ja viestintätekniikka ovat muuttuneet suuresti.
”Radiolla on edelleen keskeinen asema suomalaisessa yhteiskunnassa ja ihmisten arjessa. Radiotutkimus rajoittuu kuitenkin pitkälti markkinatutkimukseen”, valittelee Tampereen yliopiston radiotyön opetuksesta vastaava tiedotusopin lehtori Marko Ala-Fossi.
Jotta voi ymmärtää radion nykyisyyttä ja tulevaisuutta, on ensin kurkistettava menneeseen.
Radiovoimaa sodassa
Monesti ajatellaan, että suomalainen radio sai alkunsa Ylestä. Tämä ei Ala-Fossin mukaan pidä aivan paikkaansa.
”Radiotoiminta alkoi 1920-luvulla. Tuolloiset radioviritykset olivat lähinnä harrastekerhotoimintaa sekä kannattamattomia kaupallisia viritelmiä.”
Ohjelmatoiminnan järjestäminen oli vaikeaa ja kallista. Monet varhaiset kanavat menivät nurin. Yleisradiota alettiin perustaa 1920-luvun puolivälissä. Varsinainen ohjelmatoiminta käynnistyi 9.9.1926.
”Tavoitteena oli varmistaa radionkuuntelu kaikille kansalaisille. Yleisradio oli aluksi yksityinen yhteenliittymä, mutta sen omistus oli laajapohjaista”, Ala-Fossi taustoittaa.
Vuonna 1934 Yleisradio kuitenkin valtiollistettiin, loputkin yksittäiset paikallisasemat siirtyivät Ylen omistukseen ja Ylestä tuli ainoa radiotoimija.
Wuolijoesta ulatekniikkaan
Poliitikot löysivät radion voiman 1930-luvulle tultaessa ja radiotoiminnalle luotiin uusia poliittisia sääntelymekanismeja.
Suomessa saatiin käytännön esimerkki radion mahdista, kun presidentti Svinhufvudin radiopuhe maaliskuussa 1932 käytännössä lopetti Mäntsälän kapinan.
”Poliitikot puhuivat jo noihin aikoihin radiossa suoraan kansalle, ohi poliittisen koneiston. Yhdysvalloissa lanseerattiin Rooseveltin radiopuheet”, Ala-Fossi sanoo.
Sotavuosina Suomen radiotoimintaa valvoi valtiollinen tiedotuskomitea. Normaali radiotoiminta sai jatkokseen rintamaradioita.
”Pekka Tiilikainen, Reino Helismaa ja monet muut viihdyttäjät hankkivat kannuksensa rintamaradiossa.”
Radio oli tärkeä myös silloin, kun suomalaiset valtasivat Viipuria takaisin. Neuvostoliiton joukot olivat kylväneet kaupungin täyteen radio-ohjattuja miinoja, joissa oli äänisignaaliin perustuva laukaisumekanismi.
”Suomalaiset saivat kuitenkin käsiinsä räjähtämättömän pommin, ja sen mekanismi onnistuttiin purkamaan. Yleisradio hälytettiin avuksi, ja miinojen akut saatiin kulutettua loppuun soittamalla tauotta Säkkijärven polkkaa.”
”Häirintä onnistui erinomaisen hyvin. Tästä syntyivät myös tarinat järjiltään menneestä soittolistan laatijasta”, Ala-Fossi lohkaisee.
1970-luku ja politisoituminen
Sodan jälkeen Hella Wuolijoki nousi Yleisradion pääjohtajaksi.
”Puoluepolitiikka alkoi korostua Wuolijoen kaudella ja virtaus veti vasemmalle. Vuonna 1948 Yle kuitenkin siirtyi ’Lex Jahvetin’ myötä eduskunnan kontrolliin. Lex Jahvetti asetti Ylen nykyiseen rooliinsa”, Ala-Fossi kertoo.
Lex Jahvetti sai nimensä aloitteen tehneen kansanedustajan ja pakinoitsijan Yrjö Kilpiäisen nimimerkistä.
1950-luvulla politiikka jäi hieman taka-alalle. ”50-luvulla Ylellä oli kamreerityyppisiä pääjohtajia. Silloin keskityttiin tekniikan, infran ja palveluiden parantamiseen.”
Ylen epäpolitisoitumista kuvaa hyvin se, että jopa yleislakosta vaiettiin täysin.
Suomi lukeutui sodan häviäjiin ja sai siksi huonot radiotaajuudet, kun taajuuksia sodan jälkeen jaettiin eri maiden kesken. Kylmän sodan megawattivyöryt häiritsivät ennestään huonoja taajuuksia. Radion kuuntelun olosuhteet Suomessa kävivät varsin huonoiksi.
”Ratkaisu kuuluvuuden parantamiseen oli FM- eli ulatekniikka. Suomessa ja Saksassa tätä uutta tekniikkaa lanseerattiin osin pakon sanelemana. Esimerkiksi Ruotsissa ja Yhdysvalloissa FM-radio löi kunnolla läpi vasta 70-luvulla”, Ala-Fossi pohtii.
Ulatekniikka uudisti radiolaitteita, ja myös alan koulutus lähti liikkeelle.
Radiouudistus ja lama
Televisio saapui Suomeen 1950-luvun lopulla, jolloin teekkarit virittelivät omia tv-asemiaan.
”Tv saapui ikään kuin varkain ja hieman aiemmin kuin Yle olisi suonut. Rahat oli tuolloin pantu uuteen radioverkkoon.”
Keinoksi keksittiin mainostelevisio ja sen avulla markkinoilta kerätty yksityinen raha. Monet radion suuret nimet siirtyivät vähin erin televisioon.
”Spedekin aloitti radiossa, mutta teki sulavan siirtymän televisioon. Kaikilta se ei onnistunut”, Ala-Fossi toteaa.
Television tulo ei Suomessa vaikuttanut radioon yhtä järisyttävästi kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Alkujaan televisiosta puhuttiinkin ”näköradiona”.
1960-luvulla radiossa alkoi soida kevyen musiikin Sävelradio ja Yleisradio sai myös oman uutistoimituksen.
1970-luvulla yleisradiotoiminta kasvoi. Helsingin uusien toimitusten ohella myös alueradiot laajenivat. Samalla jo 1960-luvulla alkanut radion uusi politisoituminen sai lisää tuulta alleen.
”1970-luvun alussa Ylen palvelukseen tuli paljon väkeä. Nuoria, yhteiskunnallisesti valveutuneita journalisteja”, Ala-Fossi sanoo.
”Kontrasti aiempaan oli ehkä suuri, sillä vastaavanlaiseen journalismiin ei oltu totuttu.”
Yhtiötä johti tuolloin Eino S. Repo – puhuttiin reporadiosta.
Nettiradio nousee, entä digi?
1980-luvun alku oli radiossa Ala-Fossin mukaan ikään kuin tyyntä myrskyn edellä.
”Radion kuuntelu oli kääntynyt laskuun ja eritoten nuoret olivat tyytymättömiä kahden kanavan tarjontaan. Kerättiin jopa adressi, jossa vaadittiin lisää rokkia radioon. Samalla aika kypsyi yksityiselle radiotoiminnalle, joka saikin luvat vuonna 1985.”
1980-luvun lopulla elettiin paikallisradioiden suuren nousun aikaa. Yleisradio vastasi haasteeseen vuoden 1990 suurella radiouudistuksella ja lanseerasi Radio Mafian, Ylen Ykkösen ja Radio Suomen. Sitten iski lama.
”Yksityiset radiot joutuivat talouden ja Ylen uusien ohjelmastrategioiden puristukseen. Pudotuspeli alkoi, ja monet kanavat joutuivat lopettamaan toimintansa.”
Vuonna 1993 vapautui ulkomaista omistusta koskeva lainsäädäntö, ja sen seurauksena ulkomaiset yhtiöt alkoivat nopeasti ostaa suomalaisia paikallisradioita ja ketjuttaa niitä.
2000-luvun taitteessa yksityisten radioiden tavoittavuus ylitti Ylen kanavien kuuntelijamäärän.
”Kuluneiden kymmenen vuoden aikana Ylen radiokanavien tavoittavuus on edelleen hitaasti vähentynyt. Radion kanavaosuudet eli markkinaosuudet kuunteluajasta ovat kuitenkin yhä aika lailla tasan yksityisten ja Ylen kesken. Ylen kanavia kuunnellaan pitkään, yksityisiä formaattiradiokanavia katkonaisemmin.”
Ala-Fossi on luottavainen sen suhteen, että Yleisradion maakuntaradioita ei enää uhkaa harvennushakkuu.
”Viimeksi toissa syksynä asiasta käytiin keskustelua. Silloin Keskustan Timo Kalli ilmoitti, että eduskunta puuttuu asiaan, jos maakuntaradioita aiotaan vähentää.”
Eduskunnan joulukuussa löytämä poliittinen sopu Yleisradion uudesta rahoitusmallista merkinnee Ala-Fossin mukaan myös sitä, ettei yhtiön palveluja enää merkittävästi heikennetä nykyisestä.
Ala-Fossi on varovainen tulevaisuuden ennusteissaan radion suhteen.
”Ainakin on selvää, että radiolla on oma paikkansa suomalaisessa mediamaisemassa. Radion kuuntelu on Suomessa miltei yhtä yleistä kuin joissakin Afrikan maissa, joissa se on mahdollisesti ainoa viestin”, Ala-Fossi huomauttaa.
”Radio on pitänyt aika hyvin pintansa, ja pitää tulevaisuudessakin.”
Suuria kysymyksiä tulevaisuudessa ovat digiradio sekä nettiradio.
Digitelevisio on Suomessa jo kymmenvuotias. ”Suomessa ei olla enää kamalan kiinnostuneita radion digitalisoimisesta. Saa nähdä, lyökö digiradio läpi esimerkiksi Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa.”
Sen sijaan nettiradio kasvaa Ala-Fossin mielestä myös Suomessa varmasti.
”Se ei kuitenkaan pysty korvaamaan perinteistä radiota kokonaan, sillä sen kapasiteetti ei siihen riitä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
