Yhteiskuntasopimus devalvaatiota parempi

Jo pitkään syvennyt taloudellinen kriisi muistuttaa monessa suhteessa 1990-luvun kansallista lamaa. Lamasta toivuttiin osapuilleen viidessä vuodessa, mutta se jätti jälkeensä yhä näkyviä syviä arpia.

1980-luvun lopulla ja seuraavan vuosikymmenen alussa yritykset ja yhteisöt rahoittivat toimintaansa valuuttaluotoilla kotimaisten korkojen hipoessa pilviä.

Devalvaatiosta ja kellutuksesta ei hiiskuttukaan. Annettiin ymmärtää, että huhut lamasta ovat puppua, ja ettei luottoja kannata suojata.

Monen yhteisön ja yrityksen talous romahti totaalisesti kuplan puhjettua 90-luvun alun perättäisiin devalvaatioihin. Valtiovalta turvasi vientiyritysten kilpailukykyä ja alensi samalla reaalipalkkoja tuntuvasti.

Pankkeja pelastettiin, mutta sama pelastusketju ei ulottunut pienyrityksiin. Suuri osa kannattavastakin liiketoiminnasta tuhoutui järjestettyihin rahoitusvaikeuksiin.

Tänään merkit ovat samankaltaisia. Yrityksiä ja ihmisiä rohkaistaan investointeihin ja kulutukseen. Kauppaa pyritään vauhdittamaan monin keinoin.

Kunnat pyrkivät parantamaan olematonta asuntokysyntää keinotekoisesti kaavoittamalla alikehittyville asuntomarkkinoille laajoja kerrostaloasuntoalueita parhaille paikoille. Tilanne muistuttaa Karkkilaa, joka sitten 1990-luvun laman myötä ajautui tyhjilleen rakennettujen teollisuustilojen kurimukseen.

Ihmisten muisti on lyhyt. Ei nähdä paisuvaa työttömyyttä, huoltosuhteiden vääristymistä, työsuhteiden osa-aikaistumista, julkisen sektorin velkaantumista ja yleistä epävarmuutta. Huomiotta jää myös ulkoisten tekijöiden, kuten lähialueella jämähtäneen sodan, pakotteiden, lisääntyvien pakolaisvirtojen, EU-sidonnaisuuksien ja terrorismin vaikutus.

On silti hyvä hakea pakokeinoja kriisiin. Tilanteeseen tulisi suhtautua realistisesti ja avoimesti pyrkien vaikuttamaan suoraan epäkohtiin lupaamatta enempää kuin pessimisti voi.

Kilpailukyvyn lisäämiseksi ja palkkojen alentamiseksi salattu devalvaatio oli pahin ja epäreiluin keino. Jatkossa on pyrittävä avoimiin keinoihin.

Euroon liittymisen jälkeen menetimme merkittävän kilpailukykyyn vaikuttavan mekanismin, ulkoisen devalvoinnin. Menetimme myös kilpailukykyä naapurimaihin, jotka pitäytyivät viisaasti omissa kellutettavissa valuutoissaan.

Devalvointirintamalla jäljelle näyttää jääneen vain mahdollisuus järjestellä kilpailukykyä sisäisin devalvoinnein. Puhutaan sopimuksesta, jolla houkutellaan työmarkkinaosapuolet alentamaan työvoimakustannuksia. Vastineeksi tarjotaan verohelpotuksia.

Ratkaisujen yhteisvaikutusten sanotaan lisäävän työllisyyttä ja parantavan yritysten kilpailukykyä. Päinvastoin kuin 90-luvulla, nyt suunniteltu sisäinen devalvointi on pakostakin etukäteen avoin yhteiskuntasopimus.

On äärimmäisen haastavaa markkinoida ihmisille uutta työtä, verohelpotuksia ja ostovoimaa tuovaa tulevaisuutta, kunhan ensin suostuvat alempiin palkkoihin, piteneviin työpäiviin ja lisääntyviin työvuosiin. Tällaisten lupausten antajiksi kelpaavat vain ryvettymättömät poliitikot.

Iisalmi