Lukijalta: Olisiko Santeri Alkion ajatuksille taloudesta sijaa nykyaikana?

Kyösti Partasen mielestä Maaseutua tarvitaan osuustoiminnassa vain kassavirtojen luomiseen ja raaka-aineiden toimittamiseen. Kuva: Jaana Kankaanpää

”Kapitalistinen pääomavalta, joka nyttemmin on alkanut tehdä vapaan kilpailun opin tyhjäksi kirjaimeksi, se tarvitsee juuri suurkaupungeita. Sillä niiden kautta vain käy mahdolliseksi toteuttaa niitä vallanhimoisia suunnitelmia, joita rahamiesten päässä pyörii. Heille on luokka- ja leipätaistelu elämänehto. Sellaista taistelua ei rauhallinen maaseutu voi synnyttää. Siksipä kaikki sellaiset toimet keskittyvät kaupunkeihin.

Mutta sittenpä joutuu myös maaseutu epätasaisessa kilpailussa tappiolle. Sillä yhteen keskitettyjen keinojen ja koottujen pääomain sekä hankittujen keinottelukykyjen avulla maaseutu aina saa liikeasioissaan alistua kaupungin, varsinkin suurkaupungin pakkovallan alle.

Rengasjärjestelmien avulla on se tähän saakka ollut tavallista, nyttemmin on trustijärjestelmä sillä alalla lopullisesti alkanut tehdä vapaan kilpailun kokonaan tyhjäksi. Samaten kuin kaupunki siis anastaa haltuunsa kaikki taloudellisen elämän keinottelu- ja mikäli mahdollista tuotantolähteetkin, samalla se vetää perässään ihmiset.

Maaseudun elinehdot lakastuvat ja kuivuvat, kun niitä ei harrasta, niille ei innostustaan uhraa kapitalismin kasvattama nero. Sillä ne eivät voi maksaa hänelle tuottajana sitä, minkä hän saa kaupunkielämän tarpeita tyydyttävänä keinottelijana. Häntä seuraavat maaseudun nuoret, sielut avoinna vastaanottamaan esimerkillistä oppia. Sadattuhannet lähtevät kodistaan vapaan kilpailun ihanan innostuksen valtaamina: siinä mies, missä toinenkin – uskoen kuolevansa onnellisena 'rikkaana miehenä'” ( Santeri Alkio).

Olen toiminut yli 30 vuotta erilaisissa osuuskunnallisissa luottamustehtävissä. Sinä aikana on ollut havaittavissa muutoksia osuustoiminnassa.

Osuustoiminnallinen liike on päässyt maalta kaupunkiin eli kasvukeskuksiin. Samalla kun maaseutuyhteisöt kuihtuvat, osuustoimintaliike keskittää voimavaransa kasvavien kaupunkien kehittämiseen. Maaseutua tarvitaan vain kassavirtojen luomiseen ja raaka-aineiden toimittamiseen.

Osuuskuntien johto kokee nykyisin hallinnon vain lain pakottamana kiviriippana eikä yhteisöä yhdessä kehittävänä asiantuntijaelimenä. Osuuskuntien heikkoutena on luottamuselinten maallikkotausta, joka ei pysty tasavertaisesti keskustelemaan johdon kanssa.

Tästä esimerkkinä ovat johtajien kohtuuttomat edut: saihan erään osuuskunnan pääjohtaja seitsemän miljoonan euron ylimääräisen eläkerahan äskettäin. Osuuskuntien johtajien palkat ovatkin ohittaneet yksityisten yhtiöiden johtajien ansiot.

Kyösti Partanen

Kitee