Toinen töissä toisaalla

Susanna ja Jouni Uusi-Rauvan tilalla Susanna huolehtii sikalasta, kun taas Jouni käy töissä muualla. 

Tili muualta

TEKSTI: Kirsi Haapamatti

KUVAT: Juho Paavola

Maaseudun naiset olivat ennen aikaan sidottuja lehmiin ja lapsiin. Vaikka maatila ei olisikaan elättänyt perhettä riittävän hyvin, mahdollisuus lähteä vieraalle töihin oli vain miehillä. 1950- ja 1960-luvulla olikin yleistä, että kylvö- ja sadonkorjuusesongin ulkopuolella miesväki kävi metsätöissä ja rakennuksilla perheen talouden pinnalla pitämiseksi. Vaimot huolehtivat lapsista ja karjasta.

Pikkuhiljaa, naisten koulutustason noustessa, myös naiset pyrkivät ansioon tilan ulkopuolelle – jos olosuhteet sen sallivat. Siihenpä maatalouden ja yhteiskunnan rakennemuutoksen selkeät vaikutukset maalaisväestön työssäkäyntiin loppuvatkin. Ainakin jos niistä koettaa löytää edes summittaista säännönmukaisuutta.

”Aihe on todella monimuotoinen”, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin johtaja, professori Pirjo Siiskonen sanoo. ”Työssä käydään tilan ulkopuolella yhä enemmän, mutta yhtä ainoaa syytä siihen ei voida nimetä.”

Siiskonen näkeekin aiheessa oivan tutkimuskohteen. Työssäkäyntiä on tilastoitu tästä näkökulmasta viimeksi 90-luvulla, mutta tilastoinnit antavat keskiarvotietoa. Ne eivät esimerkiksi kerro, miksi tilalta käydään palkkatyössä muualla.

Tilakoot ovat kasvaneet, mutta silti suomalaisten maatilojen keskikoko on vain 33 hehtaaria. Mukana on siis hyvin pieniäkin tiloja, ja vastaavasti usean sadan hehtaarin yrityksiä.

Maanviljelys on yhä useammalla viljelijällä osapäiväistynyt, ja entistä suurempi osa tuloista haetaan muualta. Maatilojen tulokehitystä tarkasteltaessa huomataankin, että 1980-luvun puoliväliin saakka maataloustulo muodosti puolet kotitalouden tuloista, nyt enää 30–40 prosenttia.

”Palkkatyön osuus on kasvanut noin 25 prosentista jopa 35 prosenttiin. Viljanviljelytiloilla lähes 50 prosenttia”, Minna Väre MTT Taloustutkimuksesta luettelee.

Maatalouden kannattavuuskirjanpitolaskelmat Taloustohtori-verkkopalvelussa kertovat, että vuosi 2009 oli 2000-luvun heikoin. Arto Latukka MTT:stä kertoo, että tällöin esimerkiksi lannoitteiden ja sähkön hinnat nousivat ja kasvattivat tuotantokustannuksia. Samaan aikaan erityisesti kasvinviljelytuotot heikkenivät.

”Varsinkin kasvinviljelytiloilla yrittäjätulo ja kannattavuus jäivät äärimmäisen alhaisiksi, mikä oikeastaan pakottaa turvautumaan muihin ansioihin.”

Talous lienee siis suuri syy siihen, miksi viljelijäpariskunnasta ainakin toinen hakeutuu työhön kodin ulkopuolelle.

”Tilanne, jossa maatila aiemmin elätti koko perheen, ei yksinkertaisesti enää päde”, Minna Väre sanoo.

”Moni viljelijä itse asiassa rahoittaa palkkatyöllään perheen lisäksi myös maataloutta”, Arto Latukka lisää.

Edellä kuvattu tilanne viiltää kummastuksen rypyt otsaan: miksi jatkaa kannattamatonta tilanpitoa? Latukka vastaa:

”Syitä on monia. Ehkei vain voi lopettaa, jos tilaan on investoitu paljon velkarahalla. Navetalle ei ole vaihtoehtoista käyttöä, eikä sitä saa myytyäkään. Usein viljelijät myös tyytyvät siihen, että talous juuri ja juuri kestää: tuloja on enemmän kuin menoja. Silloin ei lasketa omalle työlle arvoa. Sukutilan jatkaminen voi olla kunnian asia. Toki moni haluaa myös uskoa parempaan tulevaisuuteen. Ehkä tämä vielä tästä?”

Latukka huomauttaa myös, että maatilan alasajo, maiden ja tilan myynti, on peruuttamaton ratkaisu. Siihen ei helposti lähdetä, vaikka tilanpito ei yrittäjänäkökulmasta kannattavaa olisikaan.

Maatalouden yrittäjätulo oli heikoimpana vuonna 2009 keskimäärin vain 16 000 euroa yritystä kohden ja viljanviljelytiloilla vain 1 000 euroa. Jostakin muualta on rahaa taloon tultava, jos mielii perheensä elättää. Palkkatyössä käynti on siis monella tilalla pikku pakko. Ellei ole mahdollista kasvattaa tilakokoa.

Ruralian Pirjo Siiskosta kiinnostavat myös talouden ohittavat pontimet hakeutua työhön maatilan ulkopuolelle. Hän korostaa, että kaikki maatilalla asuvat eivät suinkaan miellä itseään maanviljelijöiksi. Näin etenkin, jos oma tausta on erilainen.

Jos maatila ei ole oma sukutila ja on tullut hankittua ammatti ja työkokemusta ennen ryhtymistä viljelijän puolisoksi, ovat lähtökohdat erilaiset kuin esimerkiksi niillä, jotka ovat perineet tilan. Tilalle ”naitu” puoliso haluaa usein jatkaa omassa ammatissaan: hän asuu maatilalla, mutta ei työskentele siellä.

”Taustatekijät heijastuvat myös siihen, kumpi puolisoista lähtee työhön kodin ulkopuolelle, vaikka tilaa olisikin pyöritetty yhdessä. Usein tilalle jää se, kumman sukutilasta on kyse.”

Siiskonen pohtii tilan ulkopuolella työskentelyn tuovan mukanaan myös paljon muuta kuin rahaa.

”Se, joka on työpäivät poissa tilalta, tuo vaikutteita tilan arkeen. Hän viettää suuren osan ajastaan muun yhteiskunnan parissa ja kuuluu eri sosiaaliluokkaan kuin tilalla työskentelevä yrittäjä. Tällä on varmasti vaikutuksensa.”

Palkkatyö tuo mukanaan myös etuisuuksia, joita maatilayrittäminen ei tarjoa.

”Eläke, työttömyysturva, säännölliset työajat, lomat...” Pirjo Siiskonen listaa.

MTT:n Minna Väre lisää, että tilojen sukupolvenvaihdokset tehdään melko myöhään, eli tilan uusi jatkaja on usein ennättänyt olla työelämässä muualla.

”Usein jatkaja ei edes harkitse päivätyöstään luopumista.”

Siiskosen mukaan palkkatyön kirjo on suuri. Maatilayrittäjien puolisot eivät ole yhtenäinen porukka. Joukossa on akateemisia ja suorittavan työn tekijöitä. Pienten lasten äidit voivat myös olla kotona useita vuosia, mutta viimeistään lasten lähdettyä maailmalle hakeutuvat jälleen työhön. Tai kouluttautuvat uuteen, maatilanpitoon liittymättömään, ammattiin.

Joskus tilan ulkopuolella työssäkäyvä on täysin sivussa tilan töistä. Maatilayrittäminen on pelkästään toisen puolison juttu. Useammin on kuitenkin niin, että työssäkäyvä puoliso auttaa tilalla iltaisin ja viikonloppuisin.

Entä jos viljelijä itse käy myös töissä? Miten kahden ammatin harjoittaminen voi onnistua?

”On selvää, että työpaikan on oltava joustava. Usein näin onkin: työnantaja tietää, että alainen on kylvöjen aikaan lomalla. Ja saattaa säätilan mukaan nopeastikin olla vapaapäivällä eli peltotöissä”, Pirjo Siiskonen sanoo.

Omasta jaksamisestaan kahta työtä tekevät eivät kenties murehdi. Maatalouden – viljelyn – kausiluonteisuus on opittu ja omaksuttu. Silloin painetaan, kun sen aika on.

Minna Väre muistuttaa, että tilan ulkopuolella töissä -teemasta puhuttaessa ei saa unohtaa, ettei kaikilla tiloilla ole työssäkäyvää puolisoa: kaikilla tiloilla kun ei ole puolisoa lainkaan! Vain 70 prosenttia maatiloistamme ovat pariskuntien yhteisiä. Jos tilanpitäjiä on vain yksi, työelämän joustot ovat vieläkin tärkeämpiä.