Lukiolaisten lisääntyvä uupumus ei ole leikin asia – lukiossa pitäisi olla tilaa myös haahuilulle, etsimiselle ja itsenäiselle ajattelulle

Uupuneiden määrä on lisääntynyt huolestuttavan paljon erityisesti lukiolaisten parissa.  Kuva: Jaana Kankaanpää

Luultavasti jokaisella suomalaisella on jonkinlaista kokemusta uupumuksesta joko itsensä tai läheistensä kautta. Uupuneita on yhteiskunnassa kaikilla aloilla, ja uupuneiden määrä on lisääntynyt huolestuttavan paljon erityisesti lukiolaisten parissa.

Maailmasta on tullut monella tapaa kuormittavampi. Sosiaalisen median jatkuvat ilmoitukset kuormittavat aivoja, keskittyminen on vaikeaa, ja sekä koulu- että työelämässä vaaditaan aikaisempaa enemmän.

Kaikkialla painotetaan sitä, että nuorten tulisi yhä aikaisemmin päättää, mitä haluaa aikuisena tehdä ja että nuorissa on tulevaisuus. 15-vuotiaiden nuorten harteille ei kuitenkaan voi sysätä koko maailman tulevaisuutta ja suurten kriisien ratkaisuja.

Nuorten aivot kehittyvät tutkimusten mukaan noin 25-vuotiaaksi asti. Ylenmääräinen stressi ennen sitä tuskin on hyväksi kehittyville aivoille.

Kaikkialla Suomessa lukiolaisten uupumus on lisääntynyt edellisistä kouluterveyskyselyistä, kuten aiheesta kirjan kirjoittanut opinto-ohjaaja Liisa Huhta toteaa tuoreessa kirjassaan Uupuneet nuoret pärjääjät.

Viime vuonna voimaan tullut lukiolaki tekee lukiosta yhä enemmän yliopiston kaltaisen. Lukiossa ei enää ole kursseja, vaan jokainen entinen kurssi vastaa kahta opintopistettä. Lukiosta pyritään korkeakouluopintoihin yhä useammin todistuksen perusteella ilman pääsykoetta. Ylioppilaskirjoituksiin ladataan aiempaa enemmän odotuksia ja painetta.

Lukion yleissivistävä perustehtävä on jäänyt jo kauan sitten unholaan. Yhä useampi lukiolainen joutuu pohtimaan, mistä aineista saa suurimman hyödyn tulevaisuuden opintojen kannalta. Esimerkiksi lyhyitä kieliä ja taito- ja taideaineita valitaan yhä vähemmän, ja pitkän matematiikan arvostus on kasvanut.

Taito- ja taideaineet kuitenkin kuuluvat lukion oppimäärään hyvästä syystä: taiteet auttavat opiskelijoita katsomaan asioita erilaisista näkökulmista ja ajattelemaan uusilla tavoilla. Mielikuvitukselle on tilaa enää harvalla lukion tunnilla, mutta taito- ja taideaineiden tunneilla mielikuvitus on pääosassa.

Kaikesta opiskelusta ja itsensä kehittämisestä on hyötyä. Kaikkien opittujen asioiden ei tarvitse liittyä kiinteästi tulevaan ammattiin, eikä kaikkea aikaa tarvitse käyttää oman tulevaisuuden unelma-ammatin hyväksi. Sitä paitsi monet lukiolaiset eivät vielä tiedä, mille alalle aikovat. Lukiosta saa lisää miettimisaikaa.

Omasta lukioajastani on vasta muutamia vuosia aikaa, mutta jo valmistumiseni jälkeen lukiolaisten uupumus on lisääntynyt huolestuttavasti. 15–16-vuotiaiden lukion aloittavien nuorten tulisi vielä saada etsiä paikkaansa ja valita joskus myös tulevaisuuden kannalta vähemmän tärkeitä kursseja.

Lukioajan ei pitäisi olla alusta loppuun totista suorittamista. Aikaa pitäisi olla myös lukion käytävillä haahuiluun, itsenäiseen ajatteluun ja elämän jakamiseen kavereiden kanssa. Oppi- ja välitunneilla solmitaan parhaimmillaan loppuelämän mittaisia ystävyyssuhteita, jotka kantavat vaikeina aikoina.

Kirjoittaja on MT:n maataloustiimin kesätoimittaja, joka opiskelee musiikkia ja kasvatustiedettä.