Jälleenrakennuksen pitää olla tulevaisuuslähtöistä - Mielipidekirjoitus - Maaseudun Tulevaisuus
Mielipiteet

Jälleenrakennuksen pitää olla tulevaisuuslähtöistä

Koronapandemian myötä politiikan keskiöön tuli elvytys. Kriisin avaamaa tulevaisuushorisonttia ja aikaikkunaa ei pidä hukata niin, että yhteiskunnan jälleenrakennus toteutetaan vanhanaikaiseksi käyneen hyvinvointiajattelun varassa.

Talouskasvun positiivinen yhteys hyvinvointiin ja työpaikkoihin on jo pidemmän aikaa heikentynyt Suomen kaltaisissa pitkälle kehittyneissä maissa. Kansalaisten hyvinvointikokemukset ja työn käytännöt muodostuvat nykyään eri asioista kuin voimakkaan teollistumisen vuosikymmeninä. Aineellisten perustarpeiden tyydyttäminen on nykyään huomattavasti helpompaa kuin sotien jälkeen, jolloin talouskasvuun perustuvalla järjestelmällä pyrittiin nostamaan ihmiset ylös köyhyydestä. Nyt käytävään elvytyskeskusteluun tarvitaan rahataloutta avarampi kehys, jotta ihmisten hyvinvointikokemukset ja luonnon elinvoimaisuuden turvaaminen saavat riittävästi sijaa jälleenrakennuksessa.

Aineettomien asioiden ja rahatalouden ulkopuolisen vaurauden, kuten luottamuksellisten ihmissuhteiden ja puhtaan luonnon merkitys hyvinvoinnille on lisääntynyt. Lisäpanostukset huolenpitotalouteen, kulttuuriin ja koulutukseen on elvytyskeskustelussa kuitenkin ohitettu. Ne on tulkittu julkisen sektorin kuluiksi eikä hyvää tulevaisuutta rakentaviksi investoinneiksi. Samalla on sokeuduttu bruttokansantuotteen (BKT) kululuonteisuudelle.

BKT:n kululuonteisuus ilmenee siten, että siitä on ajan saatossa tullut yksi parhaimmista mittareista hyvinvointia vastaan kääntyville asioille kuten saastumiselle, liikenneruuhkille ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymiselle. Lisäksi BKT jättää tunnistamatta huomattavan määrän hyvinvointia lisääviä asioita.

Kestävä taloudenpito on vakaan valtion ja kotitalouden perusta. Mutta elvytyskeskustelun ei pidä näivettyä talouskasvulähtöiseksi. Jälleenrakennuksella pitää tähdätä käänteeseen, jossa ekologisten vaikutusten lisäksi tuetaan yhteiskuntaa koossapitäviä voimia ja sivistyksellisiä päämääriä.

 

Yhteiskunnan vahvuus on samalta viivalta huomiseen ponnistavissa kansalaisissa, jotka luottavat toisiinsa. Siksi talouden elvytyksessä tulisi tähdätä kansalaisten samanarvoisuuden rakenteelliseen tukemiseen. Ravintola-, puhtaanapito- ja hoiva-alalla paljastuneet ihmisoikeusloukkaukset osoittavat, että heikommassa asemassa olevien hyvinvointi voi joutua räikeään ristiriitaan liiketoiminnan omistajien tuotto-odotusten kanssa. Eriarvoisuus lisää kansalaisten välistä epäluottamusta ja heikentää kokemusta yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta.

Vihreä elvytys lisää tulevaisuuden toivoa. Luonnon tarjoamien ilmaispalvelujen häiriintymisen kustannukset ovat liian suuret tulevien sukupolvien kannettavaksi. Tämän vuoksi myrkyttömälle maataloudelle on kysyntää vuosi vuodelta enemmän.

Jätteettömään kiertotalou­teen siirtyminen on välttämättömyys luonnonvarojen huvetessa. Siksi suljettuihin kiertoihin perustuvat teolliset prosessit ja tuotantolaitosten väliset symbioosit varmistavat hyvää tulevaisuutta. Puhtaat energiaratkaisut ylläpitävät kansanterveyttä ja työllistävät likaisia ratkaisuja enemmän. Myös määrätietoinen painopisteen siirtäminen tuotteista palveluihin on tulevaisuuslähtöistä elvytystä.

Kokonaisvaltainen käänne edellyttää myös kansalaisten hyvinvointikokemuksiin ulottuvia politiikkatoimia. Esimerkiksi Uuden-Seelannin hallitus panostaa lasten luovuutta edistävään koulutukseen ja 300 taideopettajan palkkaamiseen. Se on elvytystä, jolla tavoitellaan hyvinvointijärjestelmää uudistavia vaikutuksia tulevaisuuslähtöisesti.

Elvytystoimia voi olla viisasta kohdistaa myös innovatiivisiin yhteistoiminnallisiin tuotantomuotoihin, jotka syntyvät alhaalta ylös paikallisten ihmisten todellisista tarpeista käsin. Omavaraisuutta lisäävä kumppanuusmaatalous sekä hajautettujen ja älykkäiden energiaratkaisujen paikalliskokeilut ovat näistä hyviä esimerkkejä.

Politiikan tehtävänä on kansalaisten kukoistaminen. Jälleenrakennuksen avulla on mahdollista luoda ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä elinkeinoja, jotka edistävät kansalaisten työllisyyttä ja toimeentuloa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiajatteluun perustuen. Elvytys on nähtävä toimenpiteenä, jonka avulla vauhditetaan käännettä kansalaisten ylisukupolviseen kukoistamiseen. Jokaisella päätöksellä tulee olla kansalaisten hyvinvointikokemuksia palveleva tehtävä.

Maria Joutsenvirta ja Arto O. Salonen

Kauppatieteiden tohtori Maria Joutsenvirta on Aalto-yliopiston kestävän talouden tutkija.

Apulaisprofessori Arto O. Salonen työskentelee Itä-Suomen yliopiston yhteiskunta- ja kauppatieteellisessä tiedekunnassa.

Myrkyttömälle maataloudelle on kysyntää vuosi vuodelta enemmän.

Lue lisää

Maailma koronan jälkeen

EU:n elpymisväline syventää velka-ahdinkoa

Keskustan viides kolonna

Kärnälle elvytyspaketista!