Sitra SLL:n äänitorvena turvetta vastaan

Olemme kiitollisia ja otettuja Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahaston Sitran Mari Pantsarin ja Outi Haanperän halusta kuulla maakunnallisia turveyrittäjiä. Emme kuitenkaan ole kiitollisia tavasta, jolla veditte meidät pakosta esille, oikaisemaan väitteitänne ja puolustamaan työtämme.

Sitra käytti hyväkseen haastattelemiaan turve­yrittäjiä. Haastattelukirjeessä ja -suostumuksessa ei kuvattu lainkaan, millainen hanke haastatteluosuuden lisäksi on ja mihin se pyrkii, tulevasta ”työpaperista” ei kerrottu.

Pöyristyttävää on, että yksittäisiä turveyrittäjiä vedettiin tähän mukaan, aivan kuin ”työpaperi” olisi tulos meidän haastatteluistamme!

No nyt sitten olemme ”piikki sitralaisten nahassa”. Ihmettelemme myös kiirettä työpaperin julkaisemiselle. Oliko tarkoitus tyrmäyttää työpaperilla juuri käynnistynyt hallituksen asettama laaja- alainen turvetyöryhmä?

Sitran työpaperi on kuin suoraan ideologisista syistä turvetta vastustavien kynästä, ja niinhän se osittain onkin. Tekninen raportti sisältää useita asiavirheitä, ja niitä on tulkittu tahallisesti väärin omien intressien mukaisesti.

Jos Sitran työpaperilla ja sen teknisellä raportilla yritettäisiin luoda pohjaa oikeudenmukaiseen siirtymään, niin muutoksen kourissa jo olevien ihmisten sitominen aidosti prosessiin olisi ollut rehellinen lähtökohta. Turvetuottajan näkökulmasta Sitran toiminta on ollut suorastaan moraalitonta etenkin, jos puhutaan reiluudesta.

Teknisen raportin kirjoittajilla 12 kirjoittajasta melkein puolella (5/12) on suoria kytköksiä järjestöihin, jotka avoimesti vastustavat turvetuotantoa! Eräs kirjoittaja on saanut palkkion turve­tuotantoon kielteisesti suhtautuvalta järjestöltä, toinen istuu suoraan Suomen luonnon­suojeluliiton (SLL) paikallisosaston puheenjohtajana.

Näiden tuotosten tuloksena on pikemminkin epäoikeudenmukaisuutta, jos ensisijaisesti pyritään kaiken turvetuotannon kieltämiseen, etsimään siihen epärelevantteja argumentteja ja vielä nopeuttamaan siirtymää.

Tuotantoon, käyttöön ja turveresursseihin liittyvät lähteet ovat järjestään vanhoja. Ne ovat kuitenkin jostain kumman syystä kelvanneet ”johto­päätösten” tekoon, kun ne ovat olleet turvetoimialan kannalta epäedullisia.

Teknisessä raportissa ja työpaperissa on omistauduttu perustelemaan perinpohjaisesti, miksi turvetta ei voisi tai kannattaisi käyttää vaan se tulisi jättää suohon. Työpaperi listaa viisi keinoa reilun siirtymän edistämiseen ja antaa suosituksia päätöksen­tekijöille.

Tähtäimessä on koko turpeen tuotannon alasajo, kun myös kasvualusta- ja kuivike­käytössä olevat turpeet on otettu tarkasteluun mukaan.

Sitra ei julkisesti kuitenkaan ole uskaltanut esittää väitettä suoraan, että myös esimerkiksi kasvuturpeen ja kuiviketurpeen tuotanto tulisi lopettaa. Tämä käy kuitenkin hyvin selväksi, kun työpaperin lopussa esitetään: ”Mikäli päästökauppa ja käytössä oleva verotus näyttävät riittämättömiltä varmistamaan turpeen energiakäytöstä luopumisen, voitaisiin harkita myös turpeen käytön kieltämistä lailla tai aikatauluttaa uusien turvetuotantolupien myöntämisen lopettaminen.”

Jälkimmäinen vaihtoehto lopettaisi automaattisesti kaiken kotimaisen turpeen käytön, ei vain energiaturpeen käyttöä.

Tästä on hyvä lähteä keskustelemaan, onko Sitra riippumaton edes aloittamaan ehdottamaansa keskustelu­tilaisuuksien sarjan. Mielestämme ei ole.

Olemme osa elintärkeää ruuantuotantoa. Kuivikerahka­turpeemme tukee yleisesti eläinterveyttä. Kuivikerahka­turve esimerkiksi ehkäisee bakteeriperäisiä tulehduksia ja kasvuturpeemme matkaa vuosittain Kalajoen satamasta Hollantiin. Työllistämme paikallisesti, lämmitämme koteja. Silti täysin ulko­puoliset haluaisivat lopettaa toimintamme, mutta me emme anna periksi.

Meillä turveyrittäjillä on myös perustuslain turvaama omaisuudensuoja ja elinkeinon­vapaus (§18).

Positiivisin mielin kohti turvesuota.

Sitra käytti hyväkseen haastattelemiaan turveyrittäjiä.