Mielipiteet

Suomi on kriittisten raaka-aineiden keskiössä

Pohdimmeko riittävästi, mistä kotipihaan parkkeerattu sähköauto on valmistettu tai minkälaista ”raaka-ainemyllyä” mobiililaitteiden valmistus edellyttää? Uusiutuvaa energiaa tuottava tuulivoimala ei synny biomassasta, vaan valmistus perustuu mineraalisten raaka- aineiden hyödyntämiselle.

Euroopan komissio julkaisi syyskuussa listauksen 30:stä EU:n kannalta kriittisestä raaka-aineesta, joiden tuotanto on vähäistä EU:ssa.

Nämä raaka-aineet ovat myös kytköksissä tavoitteisiin hiilivapaasta Euroopasta. Vihreä tulevaisuus näyttäytyy asiantuntijoille esimerkiksi litiumin, koboltin ja nikkelin kasvavana tarpeena.

Globaalisti EU näyttäytyy mineraalisten raaka-aine­varojen ”mustana aukkona”, ja kirkkaana tähtenä loistavat esimerkiksi Kiina ja Afrikka, joiden raaka-ainemyllyt tuottavat merkittävän osan kriittisistä mineraaleista.

Tässä geopoliittisessa mine­raalipelissä eivät näppejään ole jääneet nuolemaan muut suurvallat, jotka pyrkivät tahoillaan turvaamaan kriittisten ja strategisten raaka-aineiden saannin.

Suomi on kriittisten raaka- aineiden keskiössä. Suomen kallioperä sisältää useita EU:n listaamia kriittisiä raaka- aineita, ja mahdollisuudet uusien löytämiselle on arvioitu hyviksi. Suomeen on rakentunut myös vahva mineraaliklusteri, joka pitää sisällään etsinnän ja primäärituotannon lisäksi raaka-aineiden jatkojalostusta, teknologiavalmistusta sekä tutkimus- ja kehitystoimintaa, joissa olemme jopa johtavia maailmassa.

Mineraalisektori on merkittävä kansantalouden näkö­kulmasta.

Vuonna 2015 suomalaisen mineraaliklusterin kerrannais­vaikutuksen arvioitiin olevan noin 22,1 miljardia euroa. Mineraalien etsintään ja kaivostoimintaan ulkomaiset yhtiöt upottivat vuonna 2018 noin 450 miljoonaa euroa lähes puhtaasti ulkomaista pääomaa.

Vuonna 2018 kaivos­teollisuuden liikevaihto pyöri noin kahden miljardin euron kierroksilla tarjoten suoraan ja välillisesti noin 13 000 henkilötyövuotta sekä pistäen peliin 1 200 miljoonan euron arvonlisävaikutuksen kansantalouteen.

Aluetaloudellisesti Lapissa mineraaliklusterilla on merkittävä rooli: Lapissa mineraalisektori vastaa kuudellakymmenellä prosentilla aluetalouden tuotoksesta ja merkitys on korostunut matkailun sakatessa.

Suomi on edelleen raaka- aineissa tuonnista riippuvainen. Esimerkiksi 2018 Suomeen tuotiin noin 4,9 miljoonaa tonnia metallimalmirikastetta ja vientiä oli vain noin 0,5 miljoonaa tonnia.

Mineraalisektorin kehittymisen merkittävä este on ollut rahoituksen puute. Mineraali­sektori on edelleen monelle varsin tuntematon ala. Mahdollistavaksi osatekijäksi nousee Suomen kaivoslaki, jota ollaan parhaillaan uudistamassa.

Tässä ollaan mineraali­klusterin kehittymisen kannalta paljon vartijana ja Kekkosen kysymys ”Onko maallamme malttia vaurastua” tuntuu taas ajankohtaiselta.

Suomalaisen raaka-aine­tarpeen vahvistamiseksi perustettiin vuonna 2015 Suomen Malmijalostus Oy, jonka yhtenä tehtävänä on olla aktiivinen toimija suomalaisessa kaivosteollisuudessa.

Vaakakupin toiseen päähän on asetettu Talvivaara ja sen jättämät syvät saappaanjäljet, jotka näkyvät keskustelussa ja asenteissa edelleen.

Paikoin keskusteluista muodostuu kuva Suomesta, joka aiotaan ulkomaisten toimijoiden toimesta raapaista pois maailmankartalta yhdellä kauhaisulla. Tuoreessa kansainvälisessä selvityksessä metallikaivoksen käynnistäminen vie keskimäärin noin 17 vuotta – kyseessä ei ole jokapäiväinen tapahtuma.

Keskustelu tuhoavista voimista olisi syytä keskittää monipuoliseen elinkeinopohdintaan ja ratkaisuhakuiseen mentaliteettiin. Myös äänekkäimpien sormenheristelijöiden elämä perustuu mineraalisten raaka-aineiden käytölle.

Koronakriisi nosti esiin huoltovarmuuden merkityksen, johon liittyy raaka-aineiden saanti kriisiaikoina. Huolto­varmuuteen liittyy vahvasti tietämys siitä, mitä maankamaraamme on. Tätä mineraalisten raaka-ainevarojen tilinpitoa Geologian tutkimuskeskus on tehnyt. Raaka-aineiden saanti on kriittinen kysymys niille painetun hintalapun ja jäljitettävyyden lisäksi.

Suomi on eittämättä kriittisten raaka-aineiden keskiössä. J. L. Runebergin kansallislaulun sanat ”On maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet”, voitaneen siten haudata.

Pohdittavaksi jää, kuinka Suomi hyödyntää tämän mahdollisuuden viisaasti.

Jukka Konnunaho

FT, erikoistutkija

Pekka Tuomela

FM, asiakaspäällikkö

Geologian tutkimuskeskus

Vihreä tulevaisuus näyttäytyy asiantuntijoille esimerkiksi litiumin, koboltin ja nikkelin kasvavana tarpeena.

Lue lisää

Lukijalta: Tajusin, että olen todella tekopyhä – käänsin tuulivoiman osalta takkini ja toivon, etten ole ainoa

Lisää takinkääntäjiä

Traficom asettaa Helsinki–Tallinna-välille liikennöintivelvoitteen turvaamaan huoltovarmuutta ja työmatkaliikennettä

Kasvomaskien ja suojausvälineiden hankinta sen osoitti: huoltovarmuusjärjestelmässä lukuisia kehityskohteita