Mielipiteet

Ikkuna muutokseen auki – onko maaseutu valmis?

Kyselytutkimusten mukaan muutto maalle on ollut monen, myös nuorten, unelmissa jo pitkään. Tietyt tahot ovat kuitenkin halunneet vakuutella, että kaupungistuminen ei pääty koskaan. Valtamedia on monistanut mieluiten jälkimmäisten tahojen tiedotteita. Monelle koronan käynnistämä maallemuutto tulikin yllätyksenä. Tulevaisuus ei olekaan historian peilikuva?

Kaupungit ovat muiden alueiden tuottamasta energiasta, ruuasta ja tavaroista riippuvaisia, tiivisti asutettuja kulutus- ja hallintokeskuksia. Koronapandemian myötä kaupunkien sosiaalinen läheisyys muuttui hyödystä haitaksi.

Samalla koronan edessä murtui maaseudulla tehtävän etätyön viimeinen pato, vanhakantainen organisaatio­kulttuuri, jossa läsnäolon työpaikalla uskotaan takaavan suoritteen syntymisen.

Vaikka maallemuuton alku on lupaava, maaseudun laajan uudelleenasutuksen tiellä on vielä monta kiveä.

Maaseudun asuntotarjonta painottuu kirkonkylien kerros- ja rivitaloihin. Monet haluavat kuitenkin maalle asumaan nimenomaan maaseutumaisiin olosuhteisiin: pieniin maa­paikkoihin, mökeille tai huviloille, omaan rauhaan, luonnon keskelle.

Tutkimusten mukaan nuorten maaseutu-unelmissa luonto on lähellä ja naapuri kaukana. Maaseudulla ei ole kysyntää vastaavaa asuntotarjontaa.

Maaseudulla on kyllä tyhjillään tai vajaakäytössä olevia maapaikkoja ja mummon­mökkejä, mutta ne eivät ole myynnissä. Lapsuuden koti- tai kesäpaikkaan liittyy monilla niin paljon muistoja, että siitä ei haluta luopua. Osa maaseudun muuttopotentiaalin perustasta konkreettisesti lahoaa käsiin.

Maaseudulle tulijat ovat moninaista väkeä, mutta tulijoissa korostuvat eläkeikää lähestyvät ja nuoret lapsiperheet. Nuorille muutto on erityinen haaste, koska heille ei ole kertynyt pääomia opiskelu­aikana.

Tontin ostaminen ja talon rakentaminen haja-asutus­alueelle on monelle ylivoimainen este. Vuokra-asuminen maaseudulla madaltaisi muutto­kynnystä. Vuokra-asuntotarjontaa maaseutujen haja-asutusalueella ei kuitenkaan ole.

Sodan jälkeisessä asutusvaiheessa maaseudulle muodostettiin muun muassa viljelys­tiloja, asuntoviljelystiloja, kalastustiloja ja asuntotiloja. Koronan jälkeisessä asutusvaiheessa maaseudulle voisi syntyä samaan tapaan monenlaisia tiloja.

Esimerkiksi nykyajan asuntotilalla – jolla edelleen voisi olla enintään kaksi hehtaaria peltoa – olisi mahdollista asua ekologisesti hyvien tieto­liikenneyhteyksien piirissä keskellä luontoa, pitää eläimiä sekä tuottaa pienimuotoisesti ruokaa ja energiaa.

Mutta kuka uudisrakentaisi maaseudun? Kuka rakentaisi vuokrattavan puutalon, jossa on pala maata ja metsää eikä naapureita näköpiirissä? Missä viipyvät maaseudun omat grynderit?

Vai pitäisikö valtion ryhtyä tekemään maankäyttöä, asumista ja liikennettä koskevia MAL-sopimuksia pienten maaseutukuntien kanssa keskuskaupunkien sijaan?

Maaseudun kasvu vähentäisi myös kaupunkiasumisen hintapainetta ja tukitarvetta sekä säilyttäisi kaupunkilaisille arvokasta lähiluontoa.

Taivaanrannassa häämöttävät koronaa suuremmat maalle­muuttoa edistävät voimat. Ilmastonmuutoksen aiheuttanut fossiilitalous on tulossa tiensä päähän. Fossiilitaloudesta luopumisen myötä joudumme palaamaan paitsi paikallisesti hyödynnettäviin energialähteisiin myös lähemmäs luonnon tuotto- ja kantokyvyn rajoja, aitoa omavaraisuutta.

Muutos vaatii kohtuutaloutta, kulutuksen vähentämistä. Nuorten tulevaisuuden­unelmissa uusi maailma on jo vahvasti esillä: kohtuullisuus, yksinkertaisuus, yhteisöllisyys, omavaraisuus, terveellisyys, kestävyys ja luonnonläheisyys. Näiden tulevaisuudentoiveiden yhteinen nimittäjä on maaseutu.

Maaseudulle voi syntyä fossiilitaloudesta luopumisen myötä monenlaista uutta toimintaa paikallisista energia­yhteisöistä asunto-osuus­kuntiin.

Jokainen trendi päättyy joskus, myös kaupungistuminen. Suurten kriisien puuttuminen on saanut meidät turtumaan vakauteen, ajattelemaan tulevaisuutta menneisyyden peilikuvana ja vallitsevaa rakennetta ikuisena.

Kykymme kuvitella vaihto­ehtoja on vakavasti vaurioitunut. Koronapandemia muistutti, että kuvittelukyvylle on tarvetta eikä tulevaisuus ole menneisyyden peilikuva.

Kuvat, mallit ja kokeilut aidosti erilaisesta maailmasta ovat täysin välttämättömiä. Kun kriisi koettaa tai mieltymykset muuttuvat, menneisyyteen perustuvat ennusteet voi heittää roskakoriin. Jos emme kykene kuvittelemaan menneisyydestä poikkeavia tulevaisuuksia, emme ole valmiita astumaan uusiin maailmoihin, vaikka ikkunat niihin olisivat kutsuvasti avoinna.

Tuomas Kuhmonen

tutkimusjohtaja

Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto (Vesanto)

Nuorten maaseutu- unelmissa luonto on lähellä ja naapuri kaukana.

Lue lisää

Koronavuoden asumistrendin jatkuminen voisi keikauttaa Suomen väestönkehityksen päälaelleen – voittajia olisivatkin kehyskunnat pääkaupunkiseudun sijasta

”Mitä pitää tapahtua, jotta ihmiset tajuavat asioiden kiireellisyyden?” – ympäristöliike pyrkii saamaan kaikki mukaan planeetan pelastamiseen, tutkija näkee ratkaisuna maalle muuttamisen

Stockmannin toimitusjohtaja ei näe paluuta entiseen – Helsingin keskusta rauhoittuu mutta sen näivettyminen on estettävä

“Tuhotut metsät” ovat vaurastuttaneet Suomen