Ydinaseet hiipivät Suomeen
Ydinaseista ollaan hyvää vauhtia tekemässä arkipäiväisiä joka paikan leluja, kirjoittaa europarlamentaarikko Eero Heinäluoma (sd.). ”Suomen kannalta asian tekee ongelmalliseksi se, että lähellämme Kuolan niemimaa ja Pietari ovat noiden aseiden potentiaalisia läntisiä iskukohteita.”
Suomen Ilmavoimien Hornet-hävittäjä kahden yhdysvaltalaisen B-52-pommikoneen kanssa Suomen ilmatilassa heinäkuussa 2024. B-52-koneita käytetetään kantamaan Yhdysvaltain ydinaseita. Kuvituskuva. Kuva: Puolustusvoimat5.3.202614:15
Paasikivestä Niinistöön Suomen presidentit ovat pitäneet tärkeänä hakea ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjoista laajaa yhteisymmärrystä. Pienelle maalle ulkopoliittinen konsensus on ollut arvokas asia. Se on lisännyt linjamme uskottavuutta ja sanamme painoarvoa. Presidentti Stubbin aikana tämä yksimielisyys näyttää ohenevan.
Hallitus kertoi torstaina julkisuuteen esittävänsä ydinenergialain muutosta sekä ydinräjähteiden varastointia, kuljettamista ja käyttöä koskevien rajoitusten poistamista. Vielä Nato-jäsenyyspäätöstä tehtäessä puolueiden yhteisymmärrykseen kuului ydinaseita koskevien rajoitusten säilyttäminen.
Hallituksen ja presidentti Stubbin mitä ilmeisemmin yhteinen linjaus muuttaisi Suomen vuosikymmenten aikaiset ydinaselinjat. Uusi linjaus erottaisi Suomen selvästi muista Pohjoismaista, joilla on Nato-jäsenyyteen liittyen erilaisia rajauksia ydinaseiden käyttämiselle. Samanlaisia itse asetettuja reunaehtoja löytyy useimpien Naton ja EU:n itärajan maiden päätöksenteosta.
Suomen erottautuminen muista Pohjoismaista tuntuu sikäli kummalliselta, että EU:n ja Naton rajamaana juuri Suomella pitäisi olla erityinen intressi, ettei ydinaseita koskaan käytetä. Kaikista aseista ydinaseet ovat tuhovoimaisimmat – ne ovat aitoja maailmanlopun aseita. Suomen kannalta niiden käyttö on aina ongelmallista, tapahtuu se sitten kummalla puolella rajaa tahansa. Saastelaskeumat eivät tunne valtiorajoja, eikä kukaan voi taata ydinaseiden käyttökynnyksen madaltuessa käytön jäävän vain kaikkein pienimpiin räjähteisiin.
Venäjä aloitti Ukrainaan kohdistamansa hyökkäyksen alkuvaiheessa puheet taktisten ydinaseiden käytöstä. Pitkän keskustelun jälkeen Venäjä tarkisti ydinasedoktriininsa ja madalsi näiden aseiden käyttökynnystä. Myös länsiliittoutuneiden keskuudessa puheet omista ydinaseista ovat lisääntyneet. Ydinaseista ollaan hyvää vauhtia tekemässä arkipäiväisiä joka paikan leluja. Suomen kannalta asian tekee ongelmalliseksi se, että lähellämme Kuolan niemimaa ja Pietari ovat noiden aseiden potentiaalisia läntisiä iskukohteita.
Pitkä on matka ydinaseettoman Pohjolan tavoitteesta Suomen nyt esillä olevaan ydinenergialainsäädännön muutokseen ja ydinaseiden käytön, varastoinnin ja sijoittelun sallimiseen.
Julkiseen kielenkäyttöön on pesiytynyt uusia, asiaa hämärtäviä käsitteitä kuten ydinasesuoja tai ydinaseiden kauttakulku. Ydinasesuojaa ei ole kuin siinä muodossa, että iskun sattuessa jokin ydinasevaltio tekee kostoiskun näillä maailmanlopun aseilla. Kauttakulku tarkoittaa, että Suomen kautta isketään ydinaseilla Venäjälle.
Ydinenergialain muutos antaa mahdollisuuden avoimeen julkiseen keskusteluun, jossa kansalaiset saavat ajantasaisen tiedon ja voivat ottaa kantaa siihen, mihin kaikkeen Suomi jatkossa sitoutuu. Hiipien maaperällemme ilmestyvät ydinaseet ovat se huonoin mahdollinen vaihtoehto.
Kolumnin kirjoittaja on europarlamentaarikko (sd.).Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat
