LÖYDÄ EHDOKKAASI: MT:n vaalikoneessa koko maan aluevaaliehdokkaat
Mielipiteet

Ruokajärjestelmät on laitettava uuteen kuosiin

YK:n asettamat 17 kestävän kehityksen tavoitetta (SDGs) ovat monelle tuttu käsite. Numero yksi on köyhyyden poistaminen ja heti sen perään kakkosena nälän poistaminen. YK:n pääsihteeri Antonio Guterres oli kuitenkin havainnut, että itse asiassa ruokajärjestelmät ovat avain kaikkien 17 tavoitteen saavuttamiseen, ja kutsui koolle YK:n ruokajärjestelmähuippukokouksen. Hän myös korosti, että yksittäiset tekniset korjaukset eivät nyt riitä, vaan tarvitaan syvällinen systeemitason reformi.

Globaalilla tasolla ruuan tuotanto on osin luopunut yhteispelistä luonnon kanssa, irtautunut siteistään maahan ja omaksunut sille vieraita teollisuusmalleja. Seurauksena on ollut lyhytnäköistä raaka- aineiden ylikäyttöä, piittaamattomuutta ympäristöstä, hiilidioksidia ilmaan, tauti­riskien kasvua ja heikentynyttä iskunkestävyyttä.

Maaperän, pinta-alan, veden ja fotosynteesin varassa oleva tuotanto on heikentänyt omia vahvuuksiaan, kasvu­voimaansa. Samalla on heikentynyt myös niiden ihmisten elinvoima, joiden oli määrä elää tuotannosta. Maatalous­väestö on kaikkialla tulotaso­mittausten hännillä. Oikeuden- mukaisen tulonjaon ja tasa- arvon ongelma on polttava.

Samalla tavalla kuluttaja on etääntynyt ruokatalouden todellisuudesta. Enää ei oikein tiedä mitä suuhunsa panee, mistä ruoka tulee ja miten se syntyy. Epävarmuus, epäluulo, syömisen ongelmat, ylipaino ja puutostilat lisääntyvät. Tietoisuus planeettamme yhteisestä ongelmasta on kuitenkin kasvamassa. Nuori polvi on laajalti ottanut asian omaksi huolekseen ja kehittää uusia tapoja syödä.

Järjestelmässä oleellisinta on kaikkien osatekijöiden keskinäisriippuvuus. Suomessa tämä on tajuttu, kun puhumme ruoka-vesi-metsä-energianeksuksesta tai One Health -ajattelusta, jossa katsotaan ihmisen, eläinten, kasvien ja ympäristön terveyttä kokonaisuutena.

Teknologia on lisännyt tehoa ja osaaminen laatua. Mutta maatalousbisneksessä, jonka kvartaali on 25 vuotta, ei lyhyitten voittojen ja ruuvin kiristyksen logiikka pelaa. Luonto ei pysy tiukassa budjetissa. Keskittämisen ja suurtuotannon edut alkavat kumoutua tässä luonnonvaraisessa taloudessa, jossa hengissä selviämisen edellytys on monimuotoisuus, hajauttaminen, varasuunnitelmat ja joustavuus.

Hinta ohjaa kulutusta ja tuotantoa, mutta lyhyt ja kapea katsanto saa aikaan vääriä hintoja. On tärkeää nähdä kestävyyden jalanjäljet alkulähteelle asti, jolloin todellinen hinta tulee näkyviin.

Näistä aineksista Guterres leipoi ruokajärjestelmähuippu­kokouksen, joka pidettiin valtionpäämiestasolla virtuaa­lisena syyskuun lopulla. Sitä edelsi ministeritason kokous heinäkuussa Roomassa. Suomen puheenvuoron käytti Roomassa ministeri Jari Leppä ja New Yorkin kokouksessa syyskuussa tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Etäyhteyksin järjestetty kokous teki vaikutuksen. Läsnä – etänä – oli yli 190 maata, edustajinaan 37 000 kokousdelegaattia ja lisäksi yli 15 000 muuta osallistujaa. 165 YK:n jäsenmaata, joista 78 valtionpäämiestasolla, käytti kansallisen puheenvuoron avajais­istunnossa ja sitä seuranneissa temaattisissa jatkoistunnoissa.

Päämiestason puheet pysyivät luonnollisesti melko yleisellä tasolla. Heinäkuun ministerikokouksessa oli jo päästy melko syvällekin itse asioihin.

Oli ainutlaatuista osallistua YK-kokoukseen, jossa koko maailma oli mukana niin kattavasti. Usein ei kuulla valtion­päämiehiä Tyynenmeren saari­valtioista, Keski-Aasiasta tai Afrikan sydämestä. Tällaisten harvinaisten vieraiden joukosta kuultiin myös parhaat sisällöt ja konkreettisimmat ehdotukset.

Presidentti Niinistö vaati puuttumista nälkäongelman juurisyihin, korosti kokonais­valtaista ja monenvälistä yhteistyötä sekä keskinäisriippuvuuksien merkitystä. Suomen erityinen painotus on kouluruoka, josta meillä on pitkä kokemus ja jonka hyväksi havaittuja käytäntöjä haluamme jakaa muiden maiden kanssa.

Esiin nousivat tulevan työn yhteistyökoalitiot ravitsemuksesta hiiliviljelyyn, kouluruuasta alkuperäiskansojen ruokaperintöön, innovaatiorahoituksesta kalatalouteen ja kaikkea siltä väliltä. Jatkotyö tehdäänkin suurelta osin temaattisissa jäsenmaiden koalitioissa.

Kokouksen sanotaan olleen kaikkien aikojen osallistavin YK-kokous. Sitä valmisteltiin erityisessä dialogiprosessissa kaikissa maissa, myös Suomessa. Dialogi kytki valmisteluun satojatuhansia ruoka-alan toimijoita kaikkialla.

Kokouksen myötä kriisi­tietoisuus valtiojohtajien tasolla ainakin kasvoi. Ruokaketju on nyt paljon vartijana.

Paavi Franciscus totesi taannoin FAO:ssa Roomassa, että Isä Jumala kyllä armahtaa, mutta Äiti Maa ei.

Jyri Ollila

ruokajärjestelmä­kokouksen kansallisen valmistelun koordinaattori

maa- ja metsätalousministeriö

Enää ei oikein tiedä mitä suuhunsa panee, mistä ruoka tulee ja miten se syntyy.

Lue lisää

Lukijalta: Puheet suomettumisesta ovat oman pesän likaamista, Suomella ei ole mitään hävettävää – kansa tiesi tilanteen sodan jälkeen

Suomella ei ole mitään hävettävää

Niinistö: Nato-viesti ei ole muuttunut joulukuun jälkeen – "Jos tilanne ja mielipiteeni muuttuu, niin ilmaisen senkin selkeästi"

Presidentti Niinistö haluaa Euroopan unionille vahvemman roolin turvallisuustoimijana