Vieraskolumnit

Soijaa lautaselle vai metsiä Afrikkaan?

Mikko Kärnä
Vieraskolumnit 26.11.2018

Jos aikoo olla todellinen ilmasto­kansalainen, on kulutettava vähemmän.

Pienillä teoilla ja henkilö­kohtaisilla valinnoilla voidaan kuulemma pelastaa maailma ja ilmasto. Moni tiedostavaksi itseään kutsuva kaupunkilainen kierrättää aktiivisesti ja katsoo kieroon lihaa syövää lähimmäistään, jonka kokee vauhdittavan ilmastonmuutosta.

Samalla voidaan kuitenkin itse tilata huvin vuoksi lento kaukomaille – terveisiä Ronja Salmelle! – tai ostaa vaikkapa seurakoira, joka kuormittaa ilmastoa yhtä paljon kuin iso katumaasturi.

Pienen ihmisen valinnoilla tosiaan on merkitystä – paitsi silloin, kun ne ovat meiltä itseltämme pois. Koko ilmasto­keskustelu on siksi väärillä raiteilla.

Arvostamme ainoastaan sellaisia ilmastotekoja, joita kykenemme itse tekemään. Pidämme oikeutenamme tehdä asioita, jotka sopivat arvoihimme. Muille emme tätä oikeutusta suo.

Vaadimme valtiolta toimen­piteitä ja uusia veroja, jotta saamme itse pärsästellä entiseen malliin hyvällä omallatunnolla.

Kun vihreät valitsi uutta puheenjohtajaa, kävi ilmi, että molemmat puheenjohtaja­kandidaatit olivat loma- tai työmatkoillaan ulkomailla. Ilmasto ei painanut vaakakupissa, vaan paikalle oli menty lentämällä.

Kun asiasta nousi kohu, riensivät vihreät joukolla puolustamaan omiaan. Onhan ihmisillä nyt oltava oikeus lomailuun haluamallaan tavalla – totta kai!

Kyseessä onkin pahimman luokan osaoptimointi, jossa ei katsota mitään kokonaisuuksia. Totuus ilmastokeskustelusta on kipeä.

Jos aikoo olla todellinen ilmastokansalainen, on kulutettava vähemmän. On käytettävä vanhat vaatteet loppuun eikä repäistävä kaupan rekistä uutta tilalle.

Jos aikoo matkustaa, pitää matkustaa kotimaassa Thaimaan sijaan.

On syötävä kotimaista ruokaa ulkomaisen sijaan ja ymmärrettävä, että siellä juusto­hyllyllä Oltermanni on kaikin puolin parempi vaihtoehto kuin jalsberg tai parmesaani. Tai jos valinta tehdään kotimaisen rypsiporsaan ja riisin välillä, niin sitten on otettava se porsas.

Ei auta, vaikka kuinka luulisi veganismin olevan tie, totuus ja elämä.

Totuus on myös se, että ilmastonmuutosta ei torjuta uusilla veroilla ja maksuilla. Nekin ovat vain hyvän omantunnon ostamista. Ilmastonmuutosta torjutaan valistuksella ja muuttamalla kulutustottumuksia.

Useat puolueet ovat jo ilmoittaneet kantanaan, että eri tuotteiden ”ilmastohaitan” on näyttävä tuotteen hinnoissa. Siksi esitetään veroa lihalle ja lentämiselle, vaikka tosiasiassa tällaiset verot eivät estä yhtään mitään.

Eliitti lentäisi niiden jälkeen kuten ennenkin mutta tyhjemmillä koneilla, joista on poistettu köyhät.

Kotimaisen lihantuotannon menettäessä verojen myötä kilpailukykynsä, kompensoisi kauppa tilanteen tuomalla vieläkin halvempaa ja epä­eettisempää lihaa ulkomailta.

Verot ja muut veroluonteiset maksut ovat pahaa ilmasto­populismia. Ihme, että kukaan ei ole vielä ehtinyt esittää lasten verottamista, sillä jälkikasvu se vasta ilmastoa kuormittaakin.

Oikeasti pitäisi lopettaa hurskastelu, luottaa ihmisiin ja hyväksyä erilaiset elämäntavat. Onko se ylivoimaista?

Mitäpä jos panostaisimme verottamisen sijaan tieteeseen ja tutkimukseen, jotta ne löytäisivät ratkaisut ilmastonmuutoksen torjuntaan?

Tai mitä jos tukisimme Afrikan metsittämistä ja maamme soiden ennallistamista sen sijaan, että hyökkäämme kotimaista maa- ja metsätaloutta vastaan? Tai entä jos keskittyisimme rajoittamaan väestönkasvua kehittyvissä maissa?

Ilmaisten kondomien jakaminen kehittyviin maihin kun on huomattavasti tehok­kaampaa työtä ilmaston­muutoksen torjumiseksi kuin Teslan hankkiminen tai soijan syöminen. Miten saamme siitä yhtä trendikästä?

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT