Kuntauudistuksessa on otettava aikalisä

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen hanke mullistaa Suomen kuntakartta perusteellisesti ei ole kerännyt kiitosta kunnissa eikä myöskään tutkijoiden keskuudessa.

Uudistuksen esittelykierroksella hallituksen ajama uudistus sai kuntapäättäjiltä tyrmäävän vastaanoton suuria keskuskuntia lukuunottamatta.

Tutkijoiden mielestä kuntauudistus ei onnistu tavoitteessaan. Uudistus ei takaa kuntien rahoitusta eikä palveluja. (MT 21.5.)

Hallintotieteiden tohtori Lotta-Maria Sinervo Tampereen yliopistosta kiteyttää asian hyvin: Ongelmana ei ole liian monta kuntaa, vaan rahoitukseen nähden liikaa tehtäviä.

Ennen liitoshanketta, olisi tutkijoiden mielestä pitänyt selvittää, mitä tehtäviä kunnilla kuuluu olla ja mitkä voi joku muu taho hoitaa.

Tutkijat ihmettelevät sitä, mihin laskelmiin uudistushanke perustuu. Kunnallisoikeuden emeritusprofessori Aimo Ryynänen muistuttaa, että rajoja siirtelemällä saadaan säästöjä vain siirtämällä kunnalliset palvelut keskuskaupunkiin. Käytännössä nämä säästöt valuvat maanteille, koska ne maksatetaan niillä ihmisillä, joiden matkat pitenevät.

Samansuuntaiseen johtopäätökseen päädyttiin Kunnallisalan kehittämissäätiön Pellervon taloustutkimukselta tilaamassa Vahvat peruskunnat -tutkimuksessa. Tutkimuksessa todetaan muun muassa, ettei elinvoima lisäänny heikon väestö- ja työpaikkakehityksen kuntia yhdistelemällä.

Ryynäsen mielestä kuntauudistus on huonon valmistelun ja ylimielisyyden lisäksi suorastaan laiton. Uudistuksen kiireellisyys on ajanut kunnat siilipuolustukseen ja pysäyttänyt niiden omat uudistushankkeet. Myös tohtori Kaarlo Tuori on epäillyt uudistuksen laillisuutta.

Hanke on saanut kunnat epäilemään toisiaan. Tämä on huomattu myös hallituksen piirissä. Kuntaministeri Henna Virkkusen valtiosihteerin Anna-Kaisa Ikosen mielestä kuntien välinen solidaarisuus on selvästi heikkenemässä. Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juhani Lehto puolestaan varoittaa, että varakas pääkaupunkiseutu ei enää tunne solidaarisuutta muuta maata kohtaan.

Hallituksen kuntauudistus on ajautumassa pahaan konkeloon. Päättäväisesti kuntauudistusta puolustavan pääministeri Kataisen puolue näyttää jäävän yhä enemmän yksin uudistuksen ajamisessa. Esimerkiksi SDP:n into uudistusta kohtaan on matkan varrella selvästi hiipunut.

Kukaan ei ole eri mieltä siitä, etteikö hallinnossa – myös kuntahallinnossa – olisi tehostamistarpeita. Eri asia on, kuinka hallintoa voidaan uudistaa niin, ettei samalla heikennetä kansalaisten palveluja ja vaaranneta paikallista demokratiaa.

Maan hallitus tekisi nyt järkevästi, jos kuntauudistuksessa otettaisiin aikalisä ja asiaa ryhdyttäisiin valmistelemaan hallinnon sijaan palvelut edellä. Edellisten hallitusten ajamassa Paras-hankkeessa oli sama ongelma. Palvelujen järjestämisen pohtimisen sijaan keskityttiin rakenteisiin.

Kuntapäättäjien ja hallinnon asiantuntijoiden tyrmäämä kuntauudistus ei voi toteutua aiotussa aikataulussa eikä suunnitellun mallisena. Hallitus on lisäksi luvannut, ettei se aja kuntien pakkoliitoksia.

Raha on tunnetusti hyvä konsultti, mutta kuntien valtionosuuksien leikkaaminen saatetaan kunnissa tulkita kiristykseksi.

Jos pelkkä uudistuksen valmistelu saa kunnat vastakkain, niin miten yhteistyön ajatellaan sujuvan tulevaisuudessa? Vastakkainasettelun aika ei näytä olevan ohi.