Metsitysaloite heti kiistelyn kohteeksi

Suomen hallitus haluaa torjua ilmastonmuutosta laajalla metsitys­ohjelmalla. Lännen Media uutisoi viikonloppuna, että metsitysmahdollisuuksia selvitetään parhaillaan maa- ja metsätalous­ministeriössä ja ympäristö­ministeriössä.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) arvioi MT:lle lauantaina, että metsityskohteita voisivat olla vajaatuottoiset pellot, peltoheitot, maakaapeloidut sähkölinjat ja muu joutomaa. Tuottavat pellot ministeri varaisi jatkossakin ruuantuotannolle.

Hallituksen aloite liittyy IPCC:n tuoreeseen ilmastoraporttiin. Se kiirehtii maailman maita leikkaamaan fossiilipäästöjään ja istuttamaan metsää.

Suomi vastaa ilmastohaasteeseen paitsi hallituksen toimilla, myös puolueiden neuvonpidolla. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) tapasi kaikkien eduskuntapuolueiden johtoa asian tiimoilta tiistaina.

Ilmastotoimien tarve on kiistaton. Niitä odotetaan kaikilta maailman mailta. IPCC:n ohjeen ydin on yksinkertainen: irti fossiileista ja Euroopan pinta-alan verran uutta kasvavaa metsää maailmaan.

Ainakin Suomessa ilmasto­keskustelussa ajaudutaan tästä ytimestä nopeasti sivuraiteelle – metsän kasvun varmistamisen sijaan aletaan puhua toimien aikajänteestä, hakkuiden rajoittamisesta ja luonnon monimuotoisuudesta. Iso tavoite häviää, kompastellaan risuihin ja männyn­käpyihin.

Hallituksen esitystä on kommentoitu myönteiseen sävyyn. Kehujen jälkeen esimerkiksi vihreiden johto – puheenjohtaja Pekka Haavisto ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen – käänsi puheen välittömästi hakkuisiin ja luonnon monimuotoisuuteen.

Myös eduskunnan ympäristövaliokunnan kolmelle kokoomuslaiselle – Saara-Sofia Sirénille, Pauli Kiurulle ja Sari Multalalle – näyttää olevan vaikeaa ymmärtää, että hallituksen aikeissa kyse on metsien hiilensidonnan, ei biodiversiteetin lisäämisestä.

Hallituksen metsityssuunnitelma – toteutuipa se tai ei – on tällä kertaa suora ja konkreettinen ilmastotoimi. Myös keskustelu siitä kannattaisi pitää suorana ja konkreettisena. Keskusteluun sopisivat lisäksi tavat vähentää fossiilitalouden hiilipäästöjä. Nyt niistä vaietaan häveliäästi.

Jopa satojentuhansien hehtaarien metsitys olisi politiikkatoimena poikkeuksellisen mittava, ja sillä olisi mittavat talousvaikutukset. Peltoihin kohdistuvana metsitys vaikuttaisi myös maa­talouteen ja ruokamarkkinoihin.

Lepän mukaan metsitykselle tarvitaan kannustejärjestelmä. Samaan viittaa MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola (MT 19.11.).

Jos kannustejärjestelmällä halutaan aikaan tuloksia, se vaatinee myös huomattavan rahoituksen. Uudet hiilinielut ja -varastot eivät synny ilmaiseksi.

Yksinkertaisinta olisi liittää metsätalous tavalla tai toisella osaksi EU:n päästökauppaa. Jos metsät nähdään yhä enemmän hiilen sitojina tai varastoina, näille uusille tuotteille pitäisi löytää myös hinta. Parhaiten se syntyisi markkinoilla.

Markkinoilla fossiiliset saastuttajat voisivat ostaa hiilensidontapalvelua metsänomistajilta. Samoin yhteiskunnat voisivat päättää, hankkivatko rahallaan metsistä hiilivarastoja vai rajoittavatko varastojen tarvetta eli hiilipäästöjä.

Kannattaa myös huomata, että päästökaupan nykyhinnoilla suomalaiset metsänomistajat ovat 2000-luvulla kasvattaneet hiilivarastoaan reilun kymmenen miljardin euron arvosta. Varaston arvo kasvaa reilun puolen miljardin euron vuosivauhtia.

Hiilivaraston lisäksi tehokas metsätalous on kasvattanut valtion verotuloja. Mittava metsitys vaatisi luultavasti niiden käyttöä.

Suomeen ei mahdu Euroopan verran uutta metsää. Siksi hallituksen suunnittelema metsäosaamisen vienti on myös mitä konkreettisin ilmastotoimi.