Niinistö tarjoaisi eurolle d-lääkettä

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö pitää kriisissä ajelehtivan yhteisvaluutta euron nykykurssia liian korkeana. Hänen arvioi, että kriisin ratkaisua auttaisi osaltaan euron ”oikea” arvo.

Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa (MT 18.7.) Niinistö sanoo, ettei hän ymmärrä voivottelua heikosta eurosta. ”Mieluummin näkisin vielä heikomman euron”, presidentti toteaa.

Niinistö on leimallisesti talousmies. Kokemusta taloudenpitoon on ehtinyt kertyä edellisestä lamasta nousuaan tehneen Suomen valtiovarainministerinä sekä johtajana Euroopan investointipankissa.

Kun Niinistö palasi eduskuntaan ja sen puhemieheksi, moni edustajatoveri katseli talon uutta säästäväistä taloudenpitoa suorastaan myrtyneenä.

Niinistö on uskollisesti korostanut tarkkaa taloudenpitoa ja talouden tervettä rakennetta hyvinvoinnin perustana. Mikäli tähän ei kyetä, luottamus markkinoilla on mennyttä. Näin kävi Suomelle 1990-luvun alussa, ja nyt sama ilmiö koettelee useita eteläisiä euromaita.

Suomi pyrki aikanaan ratkaisemaan kriisinsä säästöillä ja rakennemuutoksilla, jotka olisivat lisänneet kilpailukykyä ja uskottavuutta. Kun näistä ei kyetty sopimaan, pakkoratkaisuksi jäi markan ulkoisen arvon leikkaaminen eli devalvaatio.

Niinistö muistuttaa devalvaation ja sitä seuranneen valuutan kelluttamisen olleen ”kova sana” talouden kääntämisessä nousuun. Samaa d-lääkettä kaipaisi presidentin mielestä nyt myös euroalue.

Niinistön kanta kertoo kyllästymisestä euromaiden näpertelyyn vakavan kriisin hoidossa. Hän viittaa MT:n haastattelussa europäättäjien useisiin ratkaisuihin, joiden piti hoitaa ongelmat. Kriisit ovat kuitenkin vain seuranneet toisiaan.

Euroopan keskuspankki on jo tähänkin mennessä lisännyt rahaa markkinoilla merkitsemällä kriisimaiden valtionvelkoja. Niinistö ei mitenkään innostu setelipainon kiihtyvästä pyörittämisestä, mutta arvioi sen tätä menoa jäävän ainoaksi ratkaisuksi: ”Jos ja kun pää tulee vetävän käteen, jää jäljelle vain EKP.”

Euron arvo määräytyy markkinoilla suhteessa muihin valuuttoihin. Siksi ei voida puhua varsinaisesti devalvaatiosta. Rahan lisäämisellä olisi kuitenkin se vaikutus, että euron ulkoinen arvo alenisi – euro siis devalvoituisi.

Lisäraha toisi eloa talouteen. Euron heikkeneminen nostaisi tuontihintoja euroalueelle, mikä suosisi alueen omaa tuotantoa. D-lääkkeen annostelussa pitäisi olla tarkka, sillä se aiheuttaa helposti myös hintojen nousukierteen. Riskinä myös on, että ongelmataloudet – lähinnä Kreikka, Espanja ja Italia – lykkäisivät välttämättömiä uudistuksiaan.

Heikompi euro piristäisi aluksi erityisesti Suomea ja muita vientitalouksia. Se ei kuitenkaan ratkaisisi tarvetta huolehtia vientimme kilpailukyvystä myös rakenteellisesti – on kestävämpää pärjätä markkinoilla tehokkuudella ja huipputuotteilla kuin valuutan arvoa pumppaamalla.

Eurokriisin ratkaisuksi voi lopulta muodostua vain se, että euron arvo ja euroalueen elintaso mukautuvat sellaisiksi, mitä alue omalla toiminnallaan ansaitsee. Hyvinvointia ei voi rahoittaa kestävästi velkarahalla.

Tätä myös Niinistö tarkoittanee puhuessaan euron ”oikeasta arvosta” osana kriisin ratkaisua.

MT:n haastattelussa Niinistö liittää myös maaseudun ja maatalouden välttämättömäksi osaksi tervettä ja hyvinvoivaa kansantaloutta. Hän valittelee, etteivät nykyihmiset tätä aina ymmärrä, vaan luulevat usein, että vesi tulee hanasta ja ruoka kaupan hyllystä.

Niinistölle maatalous on keskeinen osa suomalaisten huoltovarmuutta epävarmassa maailmassa. Hän valaa kuitenkin myös uskoa kasvavalle tuotannolle sekä ruuan kannattavalle viennille.

Presidentin rohkaisevat sanat ovat tervetulleita aikana, jolloin sekä maaseudulla että maataloudessa tulevaisuus näyttäytyy poikkeuksellisen epävarmana ja hämäränä.