Miksi kammottavat uutiset vanhustenhuollosta vain jatkuvat? Räikeimmät epäkohdat on saatava korjattua

Kuva: Timo Filpus

Pääkirjoitus|Politiikka

27.2.202605:30

Pääkirjoitus

Niklas Holmberg

Uutiset epäselvistä kuolemantapauksista vanhusten hoitolaitoksissa ovat jälleen järkyttäneet suomalaisia. Poliisi tutkii useampaa tapausta. Lupa- ja valvontavirasto LVV on kertonut, että vanhusten hoitolaitoksiin tehdään jatkossa enemmän yllätystarkastuksia. Vaikuttaa siltä, julkisuuteen nousseet tapaukset ovat vain jäävuoren huippu. Vanhusten epäinhimillinen kohtelu on Suomessa puistattavan yleistä.

Ei ole ihme, että suomalaiset ovat menettäneet luottamuksensa vanhustenhoitoon. MT:n kyselytutkimuksen mukaan kaksi kolmesta ei luota vanhustenhoidon turvallisuuteen. Luottamus hoidon turvallisuuteen vähenee tasaisesti sitä mukaa, mitä vanhemmista vastaajista on kyse (MT 25.2.). Asuinpaikka sen sijaan vaikuttaa vastausten jakaumaan hyvin vähän. Ongelma ei siis ole paikallinen vaan yleinen.

Kuva: Timo Filpus

Keskustelu vanhustenhoidon ongelmista ei ole uusi. Esimerkiksi vuonna 2019 käytiin läpi vastaavaa kohua, kun viranomaiset puuttuivat Esperin ja Attendon hoivakodeissa todettuihin puutteisiin. Vanhustenhuollosta tuli iso teema saman vuoden eduskuntavaaleissa. Vaalien jälkeen muodostettu Antti Rinteen (sd.) hallitus päätti nostaa hoitajien vähimmäismäärää, seuraava Petteri Orpon (kok.) hallitus taas perui päätöksiä osin. Seitsemän vuotta sitten huomio kohdistui yksityisiin hoivayrityksiin, nyt ongelmia on ollut niin hyvinvointialueiden, kuin yritysten pyörittämissä yksiköissä.

Tuorein THL:n raportti vanhuspalveluiden tilasta on vuodelta 2024. Sen mukaan ympärivuorokautisen hoidon henkilöstön kokonaismäärä väheni, mutta hoitajien vähimmäismitoitus täyttyi 94 prosentissa yksiköistä. Tuolloista 0,65 hoitajan mitoitusta alennettiin viime vuonna 0,6:een. Hoitajamäärä ei kuitenkaan ole koko totuus vanhustenhuollosta. Viime vuosina yhä suurempi osa palveluista tuotetaan kotihoitona. Laitoksissa asuu taas entistä iäkkäämpiä ja usein huonokuntoisempia ihmisiä. Hyvinvointialueiden säästöpaineet ovat aiheuttaneet jonoja. Ihmisiä myös siirretään hyvinvointialueiden sisällä eri yksiköiden välillä. Moni joutuu kauas kotipaikkakunnaltaan ja omaisistaan.

Suomessa käytetään vanhuspalveluihin vähemmän rahaa kuin muissa Pohjoismaissa. Sama koskee tosin koko terveydenhuoltoa. Suomi on nykyään myös selvästi muita Pohjoismaita köyhempi maa. Vanhustenhuollon tilanteesta on kuitenkin vaikea saada kokonaiskuvaa. Julkisuudessa on usein esillä kammottavia esimerkkejä. Toisaalta Suomessa on paljon laadukasta hoitoa. Vanhuspalvelujen asiakastyytyväisyys on THL:n tutkimuksen mukaan edelleen pääosin hyvällä tasolla. Koettu turvallisuuden tunne, avunsaannin helppous ja asiakkaiden toiveiden huomiointi ovat kuitenkin heikentyneet. Pudotukset ovat isoimpia kotihoidon asiakkaiden parissa.

Suomen julkinen talous on surkeassa tilassa, ja samaan aikaan ikääntyminen nostaa hoivan tarvetta. Vanhustenhoito ei ole menneinä vuosinakaan aina ollut korkeatasoista. Se ei ole kuitenkaan hyväksyttävä syy ihmisten huonolle kohtelulle. Yhteiskunnan sivistystä mitataan sillä miten se kohtelee heikompia jäseniään. Niin asiakkaiden kuin omaisten on voitava luottaa siihen, että apua saa, kun sitä tarvitsee.

Toistuvat uutiset vanhusten kaltoinkohtelusta osoittavat, että helppoja ratkaisuja ei ole. Palveluiden rahoitusta voidaan lisätä vain veroja korottamalla tai asiakkaiden omaa vastuuta kasvattamalla. Yhä useammalla vanhuksella ei ole lähiomaisia, tai nämä ovat itsekin palveluiden piirissä. Samalla yleinen arvomaailma muuttuu entistäkin yksilökeskeisemmäksi. Valvonnan lisääminen ei ratkaise ongelmia, mutta räikeimpien epäkohtien korjaamiseksi se on välttämätöntä.