Susikantaa pitää säännellä myös jatkossa

Alkuvuoden kiintiömetsästys näyttää pysäyttäneen susimäärän kasvun. Kuva: Markku Vuorikari

Pääkirjoitus|Eläimet ja kasvit

3.7.202606:30

Pääkirjoitus

Jussi Orell

Alkuvuonna toteutettu susien kiintiömetsästys vaikuttaisi onnistuneen tavoitteessaan susimäärän kasvun pysäyttämisessä. Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan susikanta on säilynyt viime vuoden tasolla.

Kiintiöpohjaisessa metsästyksessä ammuttiin 81 sutta kuudellatoista alueella. Maaliskuussa susireviirejä oli Luken mukaan todennäköisimmin 77 ja yksilöitä 430. Osa vaikutuksista voi todentua viiveellä. Metsästys pyrittiin kohdistamaan kokonaisiin laumoihin. Luken tiedossa on kolme tapausta, joissa kohdereviirin naapurilauman lisääntyvä yksilö tuli ammutuksi kiintiöalueella.

Luontojärjestöt ovat kyseenalaistaneet kiintiömetsästystä. Suomen luonnonsuojeluliitto pitää sitä esteenä suden suotuisan suojelun tason saavuttamiselle. Metsästyksen jatkaminen voi sen mukaan johtaa susikannan laskuun. Kannan tulisi liiton mukaan olla vähintään 500 yksilöä, jotta kanta pysyy elinvoimaisena, eikä sen geneettinen perimä heikenny. Liitto on kannellut metsästyskäytännöistä EU:n komissiolle. Myös WWF on huolissaan kiintiömetsästyksen vaikutuksista.

Metsästäjäliiton mukaan mukaan metsästys ei vaaranna suden suotuisan suojelun tasoa. Liiton arviot yksilöiden määrästä ovat ajoittain eronneet Luken arvioista.

Sudella on paikkansa Suomen luonnossa. Susia ei pidä demonisoida, mutta kannan on pysyttävä hallinnassa, jotta sudet oppivat karttamaan ihmistä myös jatkossa. Suden paikka on pihapiirin sijaan metsässä. Susi on hyökännyt ihmisen kimppuun viimeksi 1800-luvun loppupuolella. On pidettävä huolta siitä, että kohtaamistodennäköisyys pysyy matalana.

Ensi tietojen valossa vaikuttaa siltä, että kiintiömetsästykselle on ollut hyvät perusteet. Susikannan hallinta on helpompaa silloin, kun kantaa ei päästetä kasvamaan hallitsemattomaksi, vaan se pidetään hallinnassa jatkuvalla seurannalla ja sen perusteella määritettävillä kaatomäärillä.

Nykyistä selkeämpi linjaus on tarpeen myös karhun osalta. Nyt on ollut epäselvyyttä siitä, perustuuko metsästys jatkossa kiintiöihin vai harkinnanvaraisuuteen. Mahdollisimman luotettava laskentatieto on paras pohja aiheesta käytävälle, joskus tunteikkaaksi äityvälle keskustelulle.