Datakeskukset tarvitsevat pelisäännöt, eivät punaista mattoa

Datakeskuksista käytävässä keskustelussa on pitkään pyöritelty lähinnä Suomeen suuntautuvien investointien miljardien eurojen kokonaisarvoa sekä niiden massiivisiksi arvioituja sähkönkulutuslukuja. Mitä suurempi investointi, sitä parempana hanketta pidetään – ja mitä enemmän se kuluttaa sähköä, sitä suurempi mörkö se on.

MT:n kesäkuussa julkaistun kyselyn mukaan hienoinen enemmistö suomalaisista olisi halukas rajoittamaan datakeskusten rakentamista lainsäädännöllä.

Keskustelua vaivaa kuitenkin epämääräisyys, toteavat tutkija Mikko Pervilä ja professori Jussi Kangasharju. Heidän tuoreen selvityksensä keskeinen viesti on, että datakeskusten hyötyjä ja haittoja arvioidaan usein puutteellisten tai väärin tulkittujen lukujen pohjalta.

Toisin kuin maatila, tehdas tai supermarketti, datakeskus on monelle vieras toimija. Silti se on nyky-yhteiskunnan keskeistä infrastruktuuria. Jokainen hakukoneen käyttö, verkkokauppaostos, suoratoistopalvelu, sosiaalisen median päivitys tai tekoälysovellus nojaa datakeskusten palvelimiin. Käytännössä kaikki tietokoneilla ja älypuhelimilla tehtävä työ ja vapaa-ajan käyttö tarvitsevat taustalleen datakeskuksia.

Siksi kysymys ei ole siitä, tarvitaanko datakeskuksia vai ei. Niitä tarvitaan. Oleellista on arvioida, millä ehdoilla niitä kannattaa Suomeen houkutella.

Vuonna 2021 käyttöön otettu datakeskusten sähköverotuki lähti käytännössä siitä oletuksesta, että Suomeen pitää saada mahdollisimman paljon datakeskuksia mahdollisimman nopeasti. Heinäkuun alussa etu poistettiin, kun datakeskusten käyttämä sähkö siirrettiin alemmasta sähköveroluokasta yleiseen sähköveroluokkaan. Luultavasti investointeja suunnittelevien yritysten vastalauseiden säikäyttämänä hallitus on kuitenkin ryhtynyt valmistelemaan alalle uusia kannustimia.

Suomella on paljon sellaista, mitä datakeskukset etsivät: vakaa yhteiskunta, palvelimien jäähdyttämiseen hyvin soveltuva viileä ilmasto, osaavaa työvoimaa ja puhdasta sähköntuotantoa. Siksi on perusteltua kysyä, millaisia porkkanoita kansainvälisille sijoittajille on järkevää näiden etujen päälle vielä tarjota. Muureja Suomella ei ole varaa investointien esteeksi pystyttää, mutta kannustimien vastineeksi myös Suomen ja suomalaisten pitää saada muutakin kuin kasvavaa sähkönkulutusta.

Vastineeksi voidaan edellyttää esimerkiksi todellisia verotuloja, tutkimus- ja kehitystoimintaa Suomessa, energiatehokkuutta sekä valmiutta osallistua sähköjärjestelmän tasapainottamiseen. Suomen kannattaa kilpailla investoinneista omilla vahvuuksillaan – ja samalla pitää huoli siitä, että myös yhteiskuntamme saa kohtuullisen osuuden investointien hyödyistä.