Ruokahuijareitavastaan on keinoja

Vastuullisuuden merkitys kuluttajien ruokavalinnoissa on ollut kasvussa jo pitkään.

Tuotannon eettisyydestä ja ympäristövaikutuksista halutaan yhä enemmän tietoa. Yleisesti ottaen vastuullisuudesta voi varmistua ostamalla kotimaisen tuotteen. Kotimaisuus ei kuitenkaan sulje pois tarvetta entistä yksityiskohtaisemmalle tiedolle siitä, missä ja miten juuri kyseinen elintarvike on tuotettu.

Esimerkiksi meijeriyhtiöillä ja lihataloilla on pitkään ollut omia jäljitettävyysohjelmiaan, jotka vaihtelevat tuotteesta toiseen. Kaupan keskusliikkeet taas ovat kehittäneet laskureita esimerkiksi tuotteiden ilmastovaikutusten selvittämiseksi.

Lahtelainen start up -yritys on kehittänyt tuotteiden seurantaan uutta teknologiaa. Tuotepakkaukseen tulostettava QR-koodi saa pilvipalveluun digitaalisen vastineen, joka kertoo tarkasti juuri kyseisen tuotteen tuotantoketjun vaiheet. Kuluttaja voi omalla kännykällään tutkia tuotetietoja kaupassa. Palvelu on koekäytössä kouvolalaisessa K-Supermarketissa, joka tekee yhteistyötä paikallisten lähituottajien kanssa (MT 30.7.).

Kauppiaan mukaan oleellista on, että koodi estää aukottomasti ulkomaisen lihan myymisen suomalaisena.

Isot lihatalot suhtautuvat teknologiaan kiinnostuneesti. Toisaalta kokemus on tähän asti ollut, ettei kuluttajien enemmistö ole toistaiseksi ollut valmis maksamaan lisähintaa yksityiskohtaisista tuotetiedoista, kuten juuri kyseisen eläimen syömistä rehuista.

Suomalaisesta näkökulmasta riski esimerkiksi ulkomaisen lihan myymisestä kotimaisena voi tuntua pieneltä. Elintarviketuotantoa valvotaan tarkasti, ja lisäksi markkinoilla on vapaaehtoisia sertifikaatteja, kuten kotimaisuudesta kertova Hyvää Suomesta -merkki.

Maailmanlaajuisesti ruokahuijaukset ovat kuitenkin yksi suurimmista rikollisuuden aloista. Pahimmillaan ne voivat aiheuttaa valtavia terveysuhkia, kuten Kiinan taannoinen melamiiniskandaali. Lievemmissäkin muodoissa ruokahuijaukset heikentävät kuluttajien luottamusta viranomaistoimintaan ja kauppaan. Ulkomaista lihaa kotimaisena myyvä huijari yrittää hyötyä siitä lisäarvosta, joka kotimaiseen ruokaan sisältyy tuottajien pitkäjänteisen työn tuloksena.

Suomessakin on viime vuosina paljastunut joitakin ruokahuijauksia. Euroopan unionin alueella huijaukset ovat jo iso ongelma, ja usein ne ovat sidoksissa järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

EU:lle huijaukset ovat uskottavuusongelma. Unioni perustuu yhteisiin sääntöihin, joiden noudattamiseen kuluttajien on voitava luottaa.

Rikollisuuden torjunta on ensisijassa viranomaisten tehtävä.

Tärkeä rooli ruokahuijausten kitkemisessä on kuitenkin myös kuluttajilla. Valitettavan yleisiä ovat tapaukset, jossa tuotepakkaus "suomipestään" näyttämään kotimaiselta, vaikka pienempi teksti paljastaa raaka-aineiden olevan tuontitavaraa.

Väärennettyjen alkuperämerkintöjen todentaminen taas on yksittäiselle kuluttajalle mahdotonta ilman yksilöidyn QR-koodin kaltaista todistetta.

Uudelle teknologialle on tilausta. Maailmalla olisi suorastaan huutava tarve ruuan "aitoustodistukselle", jonka kuka tahansa voi helposti tarkistaa.

Suomalaisilla elintarvikealan yrityksillä ja kaupoilla on tilaisuus olla kärjessä uuden teknologian käyttöönotossa. Avainasemassa on alan keskinäinen yhteistyö, jotta merkinnät tulevat kuluttajille tutuiksi. Jäljitettävyys on toteutettava niin, ettei se aiheuta tuottajille lisätyötä tai byrokratiaa.

Tuotannon tarkka jäljitettävyys ja ruokahuijausten torjunta on koko yhteiskunnan etu, joka ajan myötä tuottaa kaivattua lisäarvoa kestävällä tuotannolle.

Maailmanlaajuisesti ruokahuijaukset ovat yksi suurimmista rikollisuuden aloista.