Niinistö sitoutui asevelvollisuuteen

Sauli Niinistö piti ensimmäisen merkittävän turvallisuuspoliittisen puheensa tasavallan presidenttinä maanantaina Puolustusvoimain lippujuhlan paraatissa. Niinistön puheen ydin oli asevelvollisuuden korostaminen Suomen puolustusjärjestelmän kulmakivenä.

Presidentti Niinistön lausuma asevelvollisuuden merkityksestä saattaa tuntua itsestäänselvyydeltä, mutta sitä se ei välttämättä ole.

Asevelvollisuusarmeijat ovat Euroopassa katoava ilmiö. Suomi on yksi harvoja maita, joka vielä ylläpitää laajaa asevelvollisuusjärjestelmää. Viimeksi naapurimaamme Ruotsi lopetti yleisen asevelvollisuuden ja siirtyi sopimusarmeijaan. Kun Suomessa koulutetaan edelleen miespuolisesta ikäluokasta neljä viidesosaa, läntisessä naapurissamme sotilaskoulutusta saa vain muutama tuhat vapaaehtoista asevelvollista.

Myös Venäjä on siirtymässä kohti ammattiarmeijaa. Suurvaltojen konearmeijat ovatkin Kiinaa lukuun ottamatta palkka-armeijoita.

Suomi lähtee siis edelleen siitä, että tarvitsemme hyvin koulutetut taisteluvoimat ja laajan reservin. Tätä ihmetellään usein ulkomailla, varsinkin paikoissa, jotka eivät ymmärrä Pohjois-Euroopan historiaa ja tilannetta.

Suomen mieslukuisesti iso armeija merkitsee vakauttavaa tekijää Pohjolassa. Sotilasliittoihin kuulumattomana maana Suomen on huolehdittava omasta puolustuksestaan, kukaan muu ei sitä tee. Suomen armeija myös valmistautuu edelleen puolustamaan koko maata. Hajautettu aluepuolustusjärjestelmä merkitsee sitä, että hyökkäys maahamme tulee myös hyökkääjälle hyvin kalliiksi.

Niinistö muistutti, että vain yleisen asevelvollisuuden kautta Suomi voi turvata sodan ajan joukkojen riittävyyden ja koko maan puolustamisen. Suomi siis pitää mahdollisena, vaikkakin epätodennäköisenä, että maa voi joutua sotaan. Armeija ei ole pelkästään paraateja varten.

Puolustusvoimauudistus on herättänyt laajan poliittisen keskustelun, eikä vähiten lakkautettavien varuskuntien kohtalon vuoksi. Monet lakkautuslistalle joutuneista varuskunnista sijaitsevat alueilla, joissa niiden merkitys paikallistaloudelle on suuri.

Maata ei tietenkään puolusteta varuskunnilla, mutta silti niillä on aluepoliittinen merkitys. Kun sotilaita pitää jossakin kouluttaa, on hyvä ottaa huomioon myös aluepolitiikka. On hyvin perusteltua, että koulutus keskitetään sellaisiin paikkoihin, joissa myös työllisyysvaikutus on suurin.

Niinistö sanoi, että joukko-osaston lopettaminen tai siirtäminen on suuri muutos, joka saattaa aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Hän pyysi eri viranomaisia miettimään yhdessä, miten uudistuksessa kärsiviä paikkakuntia voitaisiin tukea.

Miettimistä epäilemättä kaivataan. Lakkautettavat varuskunnat ovat merkinneet pienille paikkakunnille paljon. Valtion tukitoimia tarvitaan, jotta edes pieni määrä korvaavia työpaikkoja syntyisi vaikeuksiin joutuville paikkakunnille.

Niinistö korosti myös keskinäisriippuvuuden ja kansainvälisen puolustusyhteistyön merkitystä. Tosiasia on, että Pohjoismaat lisäävät koko ajan yhteistyötään koulutuksessa ja materiaalihankinnoissa. Niinistön puheessa ei kuitenkaan ollut mainintaa siitä, että Suomi on ehkä lähdössä mukaan Islannin ilmavalvontaan vuonna 2015. Islanti on Nato-maa ja Nato vastaa sen ilmatilan valvonnasta.

Islannin tapaus on monella tavalla uusi luku Suomen kansainvälisessä yhteistyössä, vaikka asiasta ei olekaan paljon puhuttu. Kun Suomelle tarjottiin mahdollisuutta osallistua Baltian ilmavalvontaan, Suomi kieltäytyi. Suomi ei myöskään lähtenyt Ruotsin tavoin mukaan Naton Libyan operaatioon.

Islannin ilmavalvontaan osallistuminen on poliittinen signaali, jota ei voida kiistää. Operaatio sitoo meidät entistä tiukemmin yhteistyöhön Naton kanssa – oli tarkoitus tai ei.