Urheiluväen olisi syytä herätä olympiaboikottiin: puolet suomalaisista on jo hankkeen takana

Pääkirjoitus|Urheilu

29.12.202305:30

Kolumni

Jouni Kemppainen

Pariisin ensi kesän olympialaiset jakavat urheiluyleisöä kahteen leiriin. Puolet suomalaisista haluaisi boikotoida kisoja, jos venäläiset ja valkovenäläiset urheilijat pääsevät mukaan (MT 27.12.).

Toisaalta vajaa kolmannes haluaisi Suomen osallistuvan. Loput eivät osanneet tai halunneet kertoa kantaansa.

Tulos on kiinnostava. Urheilu on suomalaisille tärkeää. Erityisesti kesälajeissa saattaisi olla taas myös menestymisen mahdollisuuksia, kun muun muassa yleisurheilijat ovat saaneet arvokisamenestystä vuosien taaperruksen jälkeen.

Tästä huolimatta moni suomalainen haluaisi olympiaboikotilla osoittaa mieltä Venäjän hyökkäyssotaa vastaan ensi kesän huomatuimmassa urheilutapahtumassa.

Uusi ilmiö olympialaisten boikotointi ei olisi. Yhdysvallat ja eräät sen liittolaiset eivät osallistuneet Moskovan olympialaisiin 1980, koska silloinen Neuvostoliitto oli hyökännyt Afganistaniin.

Vastaavasti Neuvostoliitto järjesti liittolaisineen vastaboikotin neljä vuotta myöhemmin Los Angelesin olympialaisiin.

Suomi ei osallistunut boikotteihin, mutta nyt se monen mielestä voisi näin tehdä.

Urheilulla on Venäjällä erittäin vahva valtiojohdon tuki ja Pariisiin pääsy pitkän pannan jälkeen olisi presidentti Vladimir Putinille voitto. Tosin sitä himmentää kansainvälisen olympiakomitean päätös estää Venäjän lipun ja muiden maatunnusten käyttö.

Suomen olympiakomitean puheenjohtaja Jan Vapaavuori tukee Ukrainaa ja pitää venäläisten osallistumista kiusallisena. Silti hän on valmis lähettämään joukkueen kisoihin.

Vapaavuoren mukaan suurimmat lajiliitot ja pohjoismaiset sisarjärjestöt eivät tue boikottia, joten Suomenkin kannattaa osallistua kisoihin (MT 27.12.).

Vapaavuoren perustelun faktat ovat varmasti oikein, mutta kysymys lieneekin, miksi näin on?

Mikä tekee urheilusta niin erityisen, että kilpailijoiden pitäisi osallistua yhteisiin kisoihin siviileihin kohdistuvaa hyökkäyssotaa käyvän Venäjän kanssa, kun maiden taloussuhteita itään on karsittu ja monet yritykset sekä yhteisöt ovat poistuneet sieltä jo kauan sitten?

Ei mikään, tulee monille ensimmäiseksi mieleen.

Myös Vapaavuori olisi valmis harkitsemaan poisjääntiä Pariisin kisoista, jos esimerkiksi pohjoismaat tekisivät boikotista yhteisen päätöksen.

Tässä asiassa olympiakomitea voisikin olla aktiivinen. Samoin maan hallitus ja erityisesti urheiluministeri Sandra Bergqvist (rkp.) voisi asiaan herätä. Kannattaako valtion jakaa esimerkiksi tukea niille lajiliitoille, jotka haluavat kisoihin lähteä.

Myös olympialaisten televisiointiin vahvasti sitoutunut verorahoitteinen Yle voisi harkita vielä, kuinka kisoihin suhtautuu. Jo pelkästään keskustelu tv-lähetysten laajuudesta ja ikävän sivuilmiön käsittelemisestä on tärkeää.

Sotaa olympiaboikotti ei toki lopeta. Silti jo siitä keskusteleminen suuntaa huomiota oikeaan asiaan.

Kirjoittaja on MT:n päätoimittaja.