Maaseutu tutuksi hyvillä tarinoilla

Keskustelu kaupungistumisen vääjäämättömyydestä ja maaseudun tulevaisuudesta ryöpsähti jälleen vauhtiin Ylen teettämän kyselyn pohjalta. Kyselyn mukaan neljä viidestä suomalaisesta haluaa koko maan pysyvän asuttuna. Palvelujen turvaamisen maaseudulla katsottiin olevan yhteiskunnan tehtävä. (Yle 23.7.)

Vaikka Ylen kysely ei poikennut merkittävästi aiemmista kyselyistä ja tutkimuksista, herätti se kovan kohun erityisesti sosiaalisessa mediassa. Keskustelun perusteella saattoi saada käsityksen, ettei ääripäiden välillä ole juuri ketään. Äkkiväärien mielipiteiden ja asenteiden tilalle tarvittaisiin edes jonkinasteista ymmärrystä.

Siltojen polttamisen sijaan pitäisi olla sillanrakentajia, koska maailma ei ole mustavalkoinen. Yksi siltatalkoolainen on MTK:n maaseutunuorten puheenjohtaja, loimaalainen viljelijä Heikki Huhtanen (MT 30.7.).

Huhtanen pitää maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelua tarpeettomana. Hänen mielestään vastakkainasettelu on teennäistä, ja siltoja on hyvä rakentaa kaikkialla yhteiskunnassa.

Siltojen rakentaminen ei ole Huhtaselle mikään yksittäinen suuri projekti, vaan niitä rakennetaan jokapäiväisissä kohtaamisissa. Tarkoituksena on kertoa muun muassa, millaista nykyajan maatalous on ja millaisia ihmisiä maalla asuu ja työskentelee.

Ennakkoluuloja on ollut myös Huhtasella itsellään. Musiikista, taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneena hän kuvitteli, etteivät ne ja viljelijän ammatti sovi yhteen. Hän on kuitenkin huomannut, että maalla on helppo toteuttaa itseään.

On selvä, ettei maaseudulla ole esimerkiksi samanlaisia yhteiskunnan tarjoamia kulttuuripalveluja kuin kaupungeissa. Kulttuuritapahtumiakin maaseudulla on runsaasti, mutta ne tehdään itse ja talkoilla. Näin on tehnyt myös Huhtanen. Hän järjestää yhdessä talkooporukan kanssa vuosittain Metsämaan Pyramidipiknikin. Yhdessä tekeminen, talkoot ja vastavuoroisuus ovat kylällä muutenkin lisääntyneet.

Vaikka kaupungeissa palvelutarjonta on aivan eri tasolla kuin maaseudulla, yhdistäviäkin tekijöitä löytyy. Esimerkiksi lähikaupat ovat kadonneet niin kylistä kuin kaupunkien keskustoista ja lähiöistä.

Kylä- ja kivijalkakaupat ovat käyneet harvinaisiksi. Palvelut keskittyvät yhä suurempiin, kaupunkien reuna-alueilla oleviin kauppakeskuksiin. Ilman omaa autoa niihin ei pääse maalta eikä aina kaupungistakaan.

Huuhtasen mukaan kuvat ja tarinat ovat tehokas keino lisätä tietoa maaseudusta. Oiva esimerkki maaseutua koskevasta hyvästä tarinasta on Pohjamaalla Pedersöressä sijaitseva Purmon kylä. Kylässä on muun muassa uusi koulu, kaksi kauppaa, kaksi pankkia, vanhainkoti, eläinlääkäri, tanssilava ja kesäteatteri. Asukkaita kylässä on vajaa 1 400. (Yle 31.7.)

Mitään suurta salaisuutta palvelujen säilymiseen Purmossa ei ole. Niclas Sjöskogin mukaan kysymys on asukkaiden omista valinnoista. Jos palvelut halutaan kylällä säilyttää, pitää niitä käyttää. Jos ostosmatka suuntautuu kaupunkiin, ei kauppa säily. Sama periaate pätee kaupunkien kivijalkamyymälöihin.

Samoin kuin Huhtasen kotikylällä myös Purmossa tehdään paljon talkootyötä. Sjöskogin mielestä Purmossa ei odoteta, että joku tulee tekemään, vaan tehdään mitä pitää. Aina kun tehdään jotakin, tehdään se yhdessä. Nuorisoseuran sihteeri Alexandra Källman sanoo ihmisten tietävän, että jos he eivät itse tee, kukaan muukaan ei tule tekemään.

Huhtasen tapaan myös Källman on paluumuuttaja. Hän ei jää mielestään mistään paitsi, vaikka asuu maalla. Hyvien nettiyhteyksien ansioista voi olla yhteydessä kaikkialle.

Maaseudulla on paljon hyviä tarinoita kerrottavaksi. Ne tekevät maaseutua tutummaksi myös niiden keskuudessa, jotka jo ymmärtävät maaseudun merkityksen.