Maatalous tarvitsee oman tuloratkaisun

Työmarkkinakeskusjärjestöt päättivät yhdessä pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen kanssa niin sanotusta raamisopimuksesta. Sopimuksen mukaan palkkoja korotetaan 4,3 prosenttia runsaan kahden vuoden aikana.

Hallitus lupasi ratkaisua vauhdittaakseen muun muassa verohelpotuksia sekä palkansaajille että yrityksille.

On tietenkin ymmärrettävää, että maan hallitusta kiinnostaa mahdollisimman laajan työmarkkinaratkaisun aikaansaaminen. Tasapuolisuuden nimissä samaa mielenkiintoa hallitukselta voi odottaa myös muiden kansalaisten toimeentulon osalta.

Maatalouden kohtelu on osoittanut, etteivät päättäjät ole ottaneet käytännön päätöksenteossa huomioon alan vaikeaa taloustilannetta. Valtion ensi vuoden budjetissa maatalouden osalle on tulojen kasvun sijaan tulossa leikkauksia ja verojen korotuksia.

Gallup Elintarviketiedon tutkimuksen mukaan maatilojen maa- ja metsätalouden kautta virtaa tänä vuonna rahaa noin 4,5 miljardia euroa. Vaikka tilojen bruttotuloissa on viime vuoteen verrattuna pientä kasvua, viljelijöiden nettotulot pienenevät kustannusten nousun seurauksena.

Samaan aikaan kun maatalouden kannattavuus heikkenee, vähenevät myös metsätulot. Maatilojen metsätuloiksi ennakoidaan tänä vuonna 500 miljoonaa euroa. Vaikka summa on suurin piirtein sama kuin viime vuonna ovat metsätulot kymmenen vuoden takaiseen verrattuna vähentyneet kolmanneksen.

Maatalouden kannattavuuden parantamiseksi on olemassa periaatteessa kaksi keinoa, vähentää menoja tai lisätä tuloja ja tuottavuutta.

Menojen vähentäminen on hankalaa, koska tuotantopanoksia on ostettava ja niiden hinta nousee jatkuvasti. Tulojen lisääminenkään ei ole yksinkertaista, koska tuottajien neuvotteluvoima suhteessa muihin elintarvikealan toimijoihin on heikko. Tuottajien osuus ruuan hinnasta on kymmenen viime vuoden aikana vähentynyt 14 prosentista kymmeneen prosenttiin.

Vaikka tulotason nostaminen on tilojen kannalta elintärkeää, kysymys ei ole pelkästään viljelijöistä. Maatalouden pyörittämillä miljardeilla on todella suuri aluetaloudellinen merkitys. Rahavirrasta saavat osansa niin tuotantopanosten valmistajat, kauppa kuin myös muu yhteiskunta. Maataloustuotannon supistuminen heijastuu negatiivisesti myös muihin.

Maatalouden merkitys on kansantaloudelle kokoaan suurempi. Jokaisen maan velvollisuus on huolehtia kansalaistensa ruokaturvasta. Ilman kannattavaa, mahdollisimman omavaraista elintarviketuotantoa ruokaturvasta ei voida puhua.

Tuottajien kannalta tilanne on kestämätön. Markkinoilta on lähes mahdoton saada lisää hintaa, tukitasot ovat alentumassa ja kustannukset vastaavasti nousussa.

Maatalous tarvitsee sellaisen oman tulopoliittisen ratkaisun, joka nostaa myös maataloustuottajien tuloja. Ratkaisussa tarvitaan valtiovallan osallistumista samaan tapaan kuin työmarkkinoiden raamisopimusta tehtäessä. On aivan väärin kuvitella, että nykyisenkaltaiset markkinat hoitaisivat maatalouden ongelmat.

Vaikka EU:ssa toteutetaan yhteistä maatalouspolitiikkaa, on valtiovallalla halutessaan mahdollisuuksia helpottaa maatilojen talousahdinkoa. Ellei tuloja voida lisätä, pitää vähentää menoja. Yksi keino on alentaa esimerkiksi maatalouden energia- ja pääomaverotusta samaan tapaan kuin on tehty teollisuudessa.

Tuottajilla ei ole loputtomasti aikaa odottaa vuoroaan.