Eurolle annettiin viikko aikaa

Talouskomissaari Olli Rehn antoi euromaille keskiviikkona kymmenen päivää aikaa aikaa tehdä sellaisia päätöksiä, joilla euromaiden talouskriisi saataisiin haltuun. Päätöksiä pitäisi syntyä ensi perjantain EU:n huippukokouksessa Brysselissä.

On hyvä, että konkreettisille päätöksille annetaan tiukka takaraja. Tähän saakka päättäjiä on moitittu siitä, että on tehty liian vähän ja liian myöhään. Päätökset ovat ehtineet vanhentua ennen kuin niitä on edes saatu käyttöön.

Paineiden kasaaminen ensi viikon perjantain huippukokoukselle on myös suuri riski. Jos kokouksessa ei kyetä tekemään sellaisia päätöksiä, jotka vakuuttavat markkinat, seuraukset voivat olla todella kaoottiset.

EU-päättäjät ovat pitäneet jo lähes kaksi vuotta kriisikokouksia, mutta kriisi on vain koko ajan pahentunut. Erilaisia tukipäätöksiä on perusteltu sillä, että näin pystytään estämään kriisin tarttuminen Kreikasta muihin euromaihin.

Tauti on kuitenkin levinnyt jo muun muassa Italiaan ja Espanjaan. Näiden maiden valtionlainojen korot ovat nousseet yli kipurajana pidetyn kuuden prosentin. Myös Euroopan vahvimmalla talousmaalla Saksalla on ollut vaikeuksia saada valtion lainojaan kaupaksi. Velkakriisin pahentumisen pelätään ajavan euroalueen ulkopuolisetkin teollisuusmaat taantumaan.

Konkreettisia, koviakin päätöksiä on viikon päästä tehtävä, koska usko euroalueen selviämiseen alkaa mennä sekä yrityksiltä että valtioilta. Ne tekevät jo suunnitelmia euron hajautumisen varalta. Uskon puutetta vahvistaa se, että koko kriisin ajan pahin mahdollinen vaihtoehto on toteutunut.

Kriisin ratkaisemiseksi on esitetty muun muassa kiristyksiä vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöihin. Valvonnan tiukentaminen on toki tärkeää, mutta ei niistä ole tähän hätään mitään apua. Sääntöjen rukkaamiseen voi palata sen jälkeen, kun akuutti kriisi on saatu haltuun.

Kuusi keskuspankkia lupasi keskiviikkona järjestää edullisia dollariluottoja pankeille. Pankkien rahoituksen turvaaminen on tärkeää, mutta se ei ratkaise ongelmaa. Päätöksen seurauksena oli muun muassa se, että euro vahvistui suhteessa dollariin. Vahva euro vaikeuttaa entisestään euromaiden kilpailukykyä.

Saksa ja Suomi ovat vastustaneet yhteisvastuullisten eurobondien käyttöön ottamista sekä sitä, että Euroopan keskuspankki EKP:n lisäisi vahvasti valtioiden lainapapereiden ostamista. Käytännössä tämä merkitsisi niin sanottua setelirahoitusta. Siitä voisi olla seurauksena moraalikato sekä massiivinen inflaatio.

Ratkaisua on etsitty myös Kansainvälisestä valuuttarahastosta (IMF). Ongelmana on, etteivät euromaiden ulkopuoliset IMF:n jäsenmaat välttämättä halua nykyistä enempää osallistua euromaiden rahoittamiseen.

Jos euroalue hajoaa, pitää Suomenkin miettiä, mikä olisi meille paras ratkaisu. Pitäisikö meidän ottaa käyttöön oma valuutta, vai pitäisikö euron jatkaa nykyisten vahvojen euromaiden yhteisenä valuuttana? Riittäkö Suomen kilpailukyky vahvojen euromaiden yhteisvaluutassa?

Perussuomalaiset tekivät hallitukselle välikysymyksen Euroalueen kriisin hoidosta. Hallituksen vastaus haluttaisiin ennen ensi viikon huippukokousta. Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) mukaan vastaus siirtyy kuitenkin kokouksen jälkeen.

Suomen tavoitteiden julkinen käsittely ennen erittäin tärkeää kokousta ei olekaan järkevää. Siitä huolimatta hallituksen on syytä varautua eri vaihtoehtoihin ja siihen, miten suomalaisten asia tulee parhaalla mahdollisella tavalla hoidettua.