Epävarmuus leimasi vuoden

Vuosi 2013 on pian takana. Huomenna tiistaina vietetään vuoden viimeistä päivää. Ihmisten mielissä se leimautuu kuitenkin jo vahvasti uuden, alkavan vuoden juhlintaan.

Uuteen vuoteen liittyykin paljon toiveita ja odotuksia. Näin siksi, koska niin moni toive tuotti pettymyksen tai vaihtui epävarmuudeksi vuonna 2013.

Talouden pitkän taantuman odotettiin kuluneena vuotena jo helpottavan. Vaikeudet kuitenkin jatkuivat. Ne näkyivät lomautusten ja irtisanomisten sekä konkurssien määrän kasvuna. Sekä julkinen talous että Suomi kansantaloutena jatkoivat nopeaa velkaantumistaan.

Vuosi 2013 jää historiaan suurten yrityskauppojen vuotena.

Nokian osalta tapahtui se, mitä osattiin ennakoida. Yhtiö myi puhelinliiketoimintansa Microsoftille 5,44 miljardilla eurolla. Kauppahinta oli historiallisen suuri – historiaan siirtyi myös Suomen talousnousun keskeinen symboli.

Lokakuussa säväytti peliyhtiö Supercell. Vain kolme vuotta toimineen yrityksen perustajat ja henkilöstö myivät 51 prosenttia omistuksesta japanilaisille ostajille – teleoperaattorille ja peliyhtiölle – 1,1 miljardilla eurolla.

Kauppa kertoi paitsi modernista suomalaisyrittäjyydestä, myös verkon peliteollisuuden huimista markkinoista. Yritys hinnoiteltiin kaupassa yli kaksi kertaa arvokkaammaksi kuin pörssin metsäliittolainen Metsä Board. Supercellin kärkituotteisiin kuuluu maatilapeli Hay Day – maataloudellakin voi siis rikastua.

Loppuvuoden jättikaupasta vastasi energiayhtiö Fortum, joka myi sähköverkkonsa 2,55 miljardilla eurolla pääosin ulkomaisille sijoittajille. Vähemmistöomistajiksi varmaan bisnekseen löytyi myös kaksi kotimaista eläkevakuuttajaa.

Venäjän merkitys Suomelle kasvaa myös investoijana. Uusimpana osoituksena tästä on venäläisen Rosatomin mukaantulo Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen Pyhäjoelle.

Yrityskaupat kertovat siitä, että Suomi ja suomalainen osaaminen kiinnostavat edelleen maailmalla. Suomi tarvitsee ulkomaisia investointeja, mutta ratkaisevaa tietysti on, mitä ulkomaiset omistajat suomalaisilla omistuksillaan lopulta tekevät – uskovatko ne tuotantoon Suomessa vai ostavatko vain yritysten osaamisen ja markkinat.

Vuoden tärkeimpiin talousuutisiin kuului kattava tuloratkaisu, joka nimettiin työllisyys- ja kasvusopimukseksi. Pitkän ja maltillisen sopimuksen toivotaan parantavan suomalaisen tuotannon kilpailukykyä ja turvaavan työpaikkoja ja investointeja.

Samaan tähtää hallituksen päätös yritysveron tuntuvasta kevennyksestä. Tulosopimuksen ja veropäätösten todelliset vaikutukset alkavat tosin näkyä vasta lähivuosina.

Kotimaan politiikassa keskeisen sijan ovat saaneet hallituksen niin kutsutut kärkihankkeet – kunta- ja sote-uudistukset. Suurella innolla ja väkipakolla aloitetut uudistukset ovat käytännössä umpikujassa.

Hallituksen mallit yhdistää kuntia ja jakaa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuuta eivät kelpaa oikein kenellekään. Asiantuntijat pitävät malleja sekavina ja toimimattomina – osin jopa perustuslainvastaisina.

Tuskin koskaan on näin suuria uudistuksia on yritetty Suomessa viedä läpi yhtä heikolla valmistelulla ja lähes yksimielisestä vastustuksesta huolimatta. Hallitus näyttää mieluummin hirttyvän hankkeisiinsa kuin ottavan niissä välttämättömän aikalisän.

Talouden ja politiikan epävarmuus olivat läsnä myös ruuantuotannossa.

Markkinoilla kotieläintilojen asema hivenen helpotti. Viljanviljelyssä hyvä sato tuotti iloa, mutta hinnat laskivat.

Maatalouspolitiikassa EU-tason ratkaisut on lopulta tehty. Vääntö kokonaisuuden toimeenpanosta käydään ensi vuoden aikana.

Metsä on vankistanut asemaansa Suomen hyvinvoinnin tuottajana. Myös ruuan kauppatase olisi käännettävissä voitolliseksi. Sen suhteen valta on ennen kaikkea kuluttajilla.