Pohjoiset metsät ovat poikkeus EU:ssa

Luonnonvarakeskuksen tuoreen selvityksen mukaan suomalaiset metsät pysyvät hiilinieluina, vaikka hakkuut kasvaisivat kestävän hakkuumahdollisuuden ylärajalle. Pienemmillä hakkuumäärillä hiilinielu voi jopa kolminkertaistua vuoteen 2050 mennessä. (MT 1.3.)

Luke ennakoi, että hakkuut kasvavat nykyisestä tasosta vuoteen 2030 saakka. Hakkuiden lisääntymisestä huolimatta metsien hiilinielu kasvaa maltillisesti ja kiihtyy vuoden 2030 jälkeen. Vaikka hakkuut olisivat vuoden 2025 jälkeen noin 80–81 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, metsämaan hiilinielu kasvaisi vuoden kolmen vuoden takaisesta 29,5 miljoonasta tonnista 58,8 miljoonaan tonniin vuoteen 2050 mennessä.

Metsien hakkuita koskevasta julkisesta keskustelusta on voinut saada käsityksen, että maan hallitus päättää hakkuiden määrästä. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, vaan hakkuiden määrä riippuu luonnollisesti puun ja metsäteollisuuden tuotteiden kysynnästä.

Metsien hakkumahdollisuuksien lisääminen kestävästi on hyvä asia, ainakin periaatteessa. Luken selvityksessä huomautetaan, että hakkuiden kasvattamisesta voi syntyä merkittäviä ristiriitoja kotimaassa. Ristiriitoja on ollut jo pitkään, eikä ole mitään syytä uskoa, etteikö niitä olisi jatkossakin.

Yksinkertaistettuna luulisi olevan selvää, että metsien hiilinielu kasvaa, jos puuta hakataan vähemmän kuin sitä kasvaa. Kaikkien laskukaavojen mukaan näin ei kuitenkaan ole.

Esimerkiksi Suomen ilmastopaneelin mielestä hakkuiden lisääminen poliittisten tavoitteiden mukaisesti pienentäisi metsien hiilinielua merkittävästi. Helsingin yliopiston tutkijan Tuomo Kalliokosken mukaan vain hakkuita vähentämällä saadaan ilmastohyötyjä. (MT 18.2.)

MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtajan Mikko Tiirolan mielestä Luken laskelmat osoittavat, että metsien hiilinielun vahvistaminen ja hakkuiden kasvattaminen eivät ole ristiriidassa. Tiirola toivoo metsänomistajille myös kannustimia, jotka innostavat heitä metsän hiilinielun kasvattamiseen.

Yksi Tiirolan toivoma kannustin voisi olla päästökaupan ulottaminen metsiin. Olisi kohtuullista, että metsänomistajille maksetaan hiilen sitomisesta. Nykyisin sitä tehdään talkoilla.

Yhdeksi riskiksi raportissa mainintaan, että metsäalan kehitykseen vaikuttavat voimakkaasti myös Suomen ulkopuoliset tekijät. Esimerkiksi viime talvena käytyjen metsävääntöjen aikana suomalaisilla oli kova työ vakuuttaa EU:n päättäjät suomalaisen metsätalouden kestävyydestä.

On selvä, että metsäasioihin palataan EU:ssa vielä monta kertaa, vaikka metsät eivät ole kärjessä unionissa ilmastonmuutoksesta käytävässä keskustelussa.

Metsien merkitys ilmeni hyvin erään EU-vaikuttajan kuvaillessa EU:n metsäpäätöksentekoa MT:n Brysselin toimittajalle Maria Pohjalalle. Vaikuttajan mielestä metsät ovat ilmastoasioissa pelkkiä lillukanvarsia, jotka sattuvat liittymään moneen asiaan ja ylikorostuvat suomalaisille. (MT Metsä 2/2019)

Suomi on ottanut yhdeksi heinäkuussa alkavan EU:n puheenjohtajakautensa tavoitteeksi hiilinielumarkkinoiden kehittämisen. Tavoite on vähintäänkin haasteellinen, koska monien EU-päättäjien tietämys metsien merkityksestä on edelleen heikko.

Tällaisessa tilanteessa olisi tärkeää, että suomalaisilla on yhteinen viesti muiden maiden päättäjille. Suomi tarvitsee yhteisen äänen, jotta pohjoisten metsien poikkeuksellisuus voidaan selvittää muillekin. Ellei asia ole selvä meille itsellemmekään, menestystä on turha EU:n piirissä odottaa.

Metsät ovat Suomen tärkein luonnonvara. Metsät ja niihin liittyvät asiat eivät ole suomalaisille lillukanvarsia, vaan nimenomaan niiden tärkeyden takia metsäasiat voivat muiden mielestä ylikorostua. Joka härillä ajaa, se häristä puhuu.