Itsestäänselvyys on poikkeuksellista

Moni asia, joka meille suomalaisille on arkipäiväinen ja itsestään selvä, on valtaosalle maailman ihmisistä täysin tuntematon ja käsittämätön asia. Yksi tällainen on maksuton kouluruoka kaikille esi- ja peruskoululaisille sekä lukiolaisille ja ammatillisen perusasteen opiskelijoille.

Kysymys on todellisesta harvinaisuudesta. Suomi on Ruotsin lisäksi ainoa maa maailmassa, missä maksuton kouluruokailu toteutuu koko maassa. Suomalaisissa kouluissa tarjotaan maksutta jokaisena koulupäivänä noin 900 000 ateriaa.

Lisäksi korkeakouluopiskelijoiden ruokailua tuetaan Kelan maksamalla ateriatuella. Tuki antaa opiskelijoille mahdollisuuden nauttia monipuolinen ateria kohtuulliseen opiskelijahintaan. Lounasruokailuun kannustetaan myös koulun jälkeen.

Monissa työpaikoissakin tuetaan lounasseteleillä työntekijöiden ruokailua. Yhteiskunta osallistuu lounasetuun verotuksen kautta.

Suomalaisella maksuttomalla kouluruualla on pitkät perinteet. Vuonna 1943 säädettiin laki kouluruuan tarjoamisesta maksutta, mutta lakiin sisältyi viiden vuoden siirtymäkausi. Tästä syystä maksuton kouluruoka täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Jo aiemmin ilmainen ateria tarjottiin sosiaalisin perustein.

Koulumaailmassakaan ei ole ilmaisia lounaita, vaan ne kustannetaan yhteisistä verovaroista. Kouluruokailun hinta vaihtelee vajaasta kahdesta eurosta yli kahdeksaan euroon. Hintaero selittyy osin sillä, että joissakin kunnissa hintaan sisältyy myös maksuton välipala.

Kouluruokailu on osa opetusta. Alun perin koululaisten piti osallistua ruokatarvikkeiden hankkimiseen. Moni kansakoulun käynyt muistaa, miten koulun keittäjälle kerättiin puolukoita. Ajat ovat muuttuneet, mutta kouluruokailu on edelleen osa opetusta.

Opetusneuvos Marjaana Manninen Opetushallituksesta muistuttaa, että vuonna 2004 kouluruokailu otettiin osaksi opetussuunnitelman perusteita ja oppilashuoltoa. Vuonna 2014 siitä tuli oppimistapahtuma. (MT 12.2.)

Fazerin teettämän tuoreen tutkimuksen mukaan lasten vanhempien mielestä tärkein ruokailuun liittyvä asia on, että lapsi ylipäätään syö jotakin koulussa. Vanhempien huoli ei ole aiheeton, koska viime vuonna tehdyn kouluterveyskyselyn mukaan noin neljännes lukiolaisista ei syö koulussa tarjottavaa ateriaa.

Fazerin kyselyyn vastanneiden vanhempien mielestä tärkeintä kouluaterioissa on ruuan maku, kotimaisuus ja ruokahävikin vähentäminen.

Suomen Elintarviketyöläisten Liiton SEL:n vuosi sitten teettämän tutkimuksen mukaan 90 prosenttia suomalaisista haluaa, että päiväkotien ja koulujen ruokahankinnoissa suositaan kotimaista ruokaa, vaikka se nostaisi hankintahintaa.

Valion viime syksynä kuntapäättäjille ja kuntien elintarvikehankinnoista vastaaville teettämän kyselyn mukaan kuntien ruokahankintoja ohjaa hinta kotimaisuuden kustannuksella. Hinnan painoarvo on nykyisin noin 80 prosenttia.

Valtaa julkisissa ruokahankinnoissa käyttävät kunnat. Vaikka kotimaisuus ei voi olla hankintakriteeri, kunnilla on mahdollisuus kilpailuttamisen yhteydessä kiinnittää huomiota myös laatukriteereihin ja vastuullisuuteen. Manninen muistuttaa, että kunnat voisivat suosia kotimaista ruokaa, mutta se on kuntien omasta päätöksestä kiinni.

Kunta voi Mannisen mielestä profiloitua kestävän kehityksen kunnaksi ja paikallinen ruoka on osa kestävyyttä ja eettisyyttä. Kymmenisen kuntaa ruuhka-Suomen ulkopuolella on ottanut paikallisen suosimisen strategiaansa.

Maksuton kouluruoka on suomalainen hieno erikoisuus, josta muiden maiden lapset ja heidän vanhempansa voivat vain haaveilla. Pitäisi olla itsestään selvää, että tarjottava ruoka on suomalaista.