Metsäomistuksen keskittymistä tarkkailtava – hinta on karannut jo monen yksityisen ulottumattomiin

Myyntiin tulleista metsäpalstoista maksettavat hinnat ovat nousseet viime vuosina tasolle, joka on yhä useamman yksityisen ostajan ulottumattomissa. Moni maaseudun asukas joutuukin tyytymään sivustakatsojan rooliin, kun metsäpalstat vaihtavat omistajaa.

Vaikka suomalaismetsien omistajiin ovat kautta historian kuuluneet niin yritykset, valtio, kunnat tai seurakunnatkin, metsäomistus on Suomessa perinteisesti keskittynyt yksityisille metsänomistajille. Vielä 2010-luvun alkuvuosina valtaosa myyntiin tulleista metsistä päätyi luonnollisten henkilöiden omistukseen. Sen jälkeen yhä useampi metsähehtaari on jo päätynyt erilaisten metsärahastojen hallintaan. Osassa maakunnista rahastot ovat ostaneet jo valtaosan myyntiin tulleista metsähehtaareista.

Osaltaan hintoja on nostanut tarjonnan väheneminen: julkiseen myyntiin on tullut vähemmän palstoja kuin aiemmin. Merkittävänä syynä on ollut myös viime vuosien alhainen korkotaso ja ennätyskorkeat hinnat osakemarkkinoilla: ”turvasatamaa etsivä raha” on nähnyt edes pienen tuottomahdollisuuden juuri metsäomistuksessa. (MT 21.9.)

Luottamusta metsäsijoituksen turvallisuuteen ovat osaltaan kasvattaneet myös metsäalan valoisat näkymät tai tuulivoimatuotantoon sopivat metsäalueet, joissa moni sijoittaja näkee lisätuoton mahdollisuuksia.

Ei ole yhdentekevää, kenen hallinnassa Suomen metsäomistus tulevaisuudessa on. Vaikka moni näkeekin kasvottoman rahaston ylisukupolviseen yksityisomistukseen verrattuna ensisijaisesti riskinä, todellisuus ei ole mustavalkoinen: myös yksityismetsän hoito voidaan laiminlyödä ja sen taloudellinen hyöty menettää.

Myös rahasto voi olla pitkäjänteinen metsänomistaja, joka huolehtii omistuksestaan kestävästi. Metsäsijoittamiseen erikoistuneen suomalaisen Dasos Capital -varainhoitoyhtiön toimitusjohtaja Olli Haltia korosti yliökirjoituksessaan (MT 9.7.), että yhtiö huolehtii omistamiensa metsien hoidosta, eikä yhtiön omistamissa metsissä ole taimikonhoito- tai harvennushakkuurästejä.

Ei silti ole yhdentekevää, kuka suomalaiset metsät omistaa. Yhteiskunnalla on oltava valmius puuttua kehitykseen, jos metsien omistusrakenteen muutos alkaa johtaa talouden tukijalan lahoamiseen.