Kriisin ratkaisu jää sote-väen harteille

Sairaiden ja vanhusten hoitomenoista säästäminen on sekä poliittisesti että inhimillisesti mahdotonta. Tätä näkymää puolueet eivät luonnollisesti halua äänestäjiensä eteen maalata, vaikka pelottavan realistiselta se näyttää.

Ylen suuressa vaalitentissä sote-palveluiden turvaamisesta keskusteltiin maanantaina tunti. Urakka oli sekä poliitikoille että katsojille puuduttava. Asia on tärkeä, mutta periaatteellista, saati konkreettista, lopputulemaa seuraavan hallituksen sote-ohjelmaksi ei esille noussut.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo yritti jälleen kerran sovittaa tulevaa talousraamia koskemaan myös sote-menoja. Orpo kiisti leikkaushalunsa, mutta kysyi aivan perustellusti, voisiko sote-menojen kuitenkin yrittää edes joillakin prosenteilla hillitä.

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) ja muun vasemmiston linja asiassa oli aatteellisen tiukka. Resurssit sote-sektorille hoidetaan veronkiristyksen ja todennäköisen velanoton avulla.

Vaikka Marin ei sisäpolitiikassa olekaan samassa vedossa kuin kansainvälisillä kentillä, hän hakee voimaa kokoomuksen höykyttämisestä. Demarien luotto ykköstykkinsä kykyyn ryöpyttää tenteissä kokoomuksen Orpoa on kuitenkin kokenut kolauksen.

Mariniltakin odotetaan realismia valtiontalouden tasapainottamiseen. Etenkin, jos joku vielä uskoo sosialidemokraattien ja kokoomuksen mahtuvan samaan hallitukseen.

Myös keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko keskittyi Ylen tentissä kritisoimaan Orpoa. Saarikko on oikeassa kyseenalaistaessaan kokoomuksen halua tarjota hyvätuloisillekin veronalennuksia tässä tilanteessa.

Silti sekä Saarikko että perussuomalaisten Riikka Purra saavat etsiä lisää realismia siihen talouden pohjaan, jolla uhkaavasta hoitoalan kriisistä selvitetään.

Purrakin tietää aivan hyvin, ettei kehitysyhteistyöstä tai ilmastotoimista leikkaaminen ratkaise ongelmaa millään tavalla.

Todennäköistä on, että seuraava hallitus joutuu sekä leikkaamaan menoja, nostamaan veroja, tinkimään hoitomitoituksesta ja keventämään hoitoalan henkilöstön kelpoisuusvaatimuksia.

Samalla katseet kohdistuvat juuri toimintansa aloittaneiden sote-alueiden omiin kykyihin ratkoa ongelmia. Alueellisesti voidaan hyvinkin keksiä jotain sellaista, johon Pasilan studiossa kukaan ei yltänyt.