Ruuan laatu esiin myös kaupan hyllyssä

Suomalaisen ruoka-alan vakava kipuilu on jatkunut pian kaksi vuotta. Se oli keskeisessä osassa myös Maaseudun Tulevaisuuden suuressa ruokakeskustelussa Porin Suomi-Areenassa maanantaina.

Venäjän tuontisulku ja ruuan eurooppalainen ylitarjonta ovat romahduttaneet ruuan hinnan. Kuluttajat ovat saaneet nauttia elintarvikkeiden jatkuvasta hinta-alesta, mutta ruokateollisuus sekä erityisesti maatalous elävät läpi pahinta kannattavuuskriisiään.

Keskiverrolla suomalaistilalla maatalouden yrittäjätulo jäi viime vuonna 2 300 euroon. Suurin osa tiloista pyörii tappiolla, eikä nopeaa helpotusta ole näköpiirissä. On herännyt aiheellinen pelko kotimaisen ruuan tulevaisuudesta – ehkä aivan viime hetkillä.

Porin keskustelussa kokoomuksen näkyvä talousliberaali, kansanedustaja Juhana Vartiainen korosti, ettei halpa ruoka ole ongelma vaan keskeinen parannus kansalaisten hyvinvointiin. Se, että maatilat ja ruokafirmat ovat kovilla, kuuluu Vartiaisen mielestä markkinatalouteen. Markkinat ja kilpailu pitävät hinnat kurissa ja ohjaavat tuotannon tehokkaimmille toimijoille.

Paitsi taloustieteilijä, Vartiainen on taitava provosoija – sitä hänen kommenttinsa myös tietoisesti edustivat. Usein vaaditun markkinasäätelyn sijaan hän patisti ruuantuottajia kehittämään huipputuotteita, joista saisi myös vientituloja.

Huipputuotteista ja huippulaadusta tulikin keskeinen osa maanantain keskustelua. Monelta jää suomalaisen ruuan huippulaatu valitettavasti edelleen huomaamatta.

Yksi merkittävä syy suomalaisen elintarvikealan nykyongelmiin ovat kansalliset vaatimukset, jotka nostavat kustannuksia kilpailevaan tuontiin verrattuna. Nyt Suomessa saa myydä ruokaa, jota täällä ei saa tuottaa.

Suomessa on haluttu säädellä muun muassa ruuan turvallisuutta, laatua ja eläinten hyvinvointia tiukemmin kuin suuressa osassa kilpailijamaita. Tämän pitäisi olla kilpailuetu, mutta se on muuttunut pikemminkin haitaksi, koska tieto laadusta on hukkunut – tai hukutettu – ruokaketjuun.

Lähtökohtana pitäisi tietysti olla, että kaikelta Suomessa myytävältä ruualta vaadittaisiin samat, suomalaistuotannolle asetetut standardit. Minimissään niitä pitäisi hankinnoissaan noudattaa suomalaisen yhteiskunnan, joka vaatimukset on asettanutkin.

Kotimaisen ruuan asema julkishankinnoissa näyttäisi vahvistuvan parhaillaan uudistettavassa hankintalaissa. Lopputulos riippuu kuitenkin julkisyhteisöjen halusta huomioida laatutekijöitä kilpailutuksissaan.

Ruokamarkkinoilla avaimet ovat kuluttajalla. Tämä koskee sekä kotitalouksien ostoksia että kykyä vaikuttaa julkisiin hankintoihin.

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila nosti Porin ruokakeskustelussa esiin ristiriidan kotimaisen ruuan suosion kasvun ja suomalaisviljelijöiden talouskriisin välillä. Joku muu rahastaa tuottajien laatutyön.

Marttila tarjosi SOK:n kenttäjohtaja Arttu Laineelle kaupan hyllyyn tietokyltit eri maiden tuotantotavoista, esimerkiksi antibioottien käytöstä kotieläintuotannossa. Ajatus sai tukea muilta keskustelijoilta, eikä Lainekaan sitä tyrmännyt – tuskin olisi tilanteessa voinutkaan. Aloitteeseen kannattaa tarttua niin tuottajien kuin kuluttajienkin.

Myös Juhana Vartiaisen peräänkuuluttama markkinatalous vaatii toimiakseen mahdollisimman täydellistä markkinatietoa. Sitä ei edistä tuotteen tai sen raaka-aineiden alkuperän ja tuotantotapojen peittely kuluttajalta.

Kyselyjen perusteella moni kuluttaja suosisi valinnoissaan Suomen tiukempia tuotantovaatimuksia sekä välttäisi antibiootti- ja torjunta-ainejäämiä. Näkyvä tieto näistä kaupan hyllyssä auttaisi kuluttajaa, tukisi laatutyötä ja parantaisi markkinoiden toimivuutta.