Ilmastokeskustelu meni politikoinniksi

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus pääsi eilen sopuun ensi vuoden budjetista. Ilman julkista kiistelyä lopputulos ei kuitenkaan syntynyt ja budjettiriihestä tuli juuri niin riitainen kun oli odotettavissakin. Varsinaisista budjettiasioista ei tällä kertaa saatu aikaan isoja kiistoja, mutta neuvottelut ajautuivat konkeloon ilmastopaketista.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) totesi torstaiaamuna, että rahoista on jo käytännössä sovittu, ja perinteinen budjettiriihi olisi jo ohitse, mutta nyt on tullut "näitä sivumausteita". Lintilä toivoi, että politiikka jätettäisiin vähemmälle ja katsottaisin isoa kuvaa. Toive on perusteltu, mutta sen toteuttaminen on eri asia.

Sivumausteet ovat erityisen kitkeriä keskustalle ja vasemmistoliiton tukemille vihreille. Vihreät ja vasemmistoliitto halusivat muun muassa lämmitysöljyn verotusta kiristämällä varmistaa, että päästöt vähenevät Suomen tavoitteiden mukaisesti. Muiden hallituspuolueiden mielestä tehdyt päätökset olivat jo riittäviä.

Marin kyllästyi paikallaan junnaaviin neuvotteluihin keskiviikkona. Hän jätti keskustan ja vihreät etsimään sopua keskenään, koska samaa ongelmaa oli sitä ennen käsitelty jo kuusi päivää viisikon voimin. Marinin mukaan kiista oli jatkunut asian mittaluokan huomioiden liian pitkään.

Sopua keskusta ja vihreät eivät kuitenkaan saaneet aikaan, vaan asian käsittely jatkui eilen hallituspuolueiden puheenjohtajien kesken. Lähentymistä oli ilmeisesti tapahtunut, koska parin tunnin neuvottelujen jälkeen sopu syntyi.

Päätöksenteon vaikeudesta kertoi, että hallituspuolueilla ei ollut yhteistä näkemystä edes sitä, mitä kiista koskee. Marinin mukaan erimielisyys koski 0,2 megatonnin päästövähennystä kaikkiaan 11 megatonnin kokonaisuudessa. Vihreiden puheenjohtajan Maria Ohisalon mielestä kysymys oli paljoin isommasta ongelmasta. Hänen mukaansa kysymys oli koko ilmastopaketin uskottavuudesta.

On hyvä, että yhteisymmärrys löytyi. Ei ole kuitenkaan ihme, että budjettiriihessä keskustelu ilmastosta menee politikoinniksi. Niin se menee muuallakin. Joskus politikointi on niin ankaraa, että luonnontiedekin joutuu väistymään.

Suomen tavoite on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Se, millaisella varmuudella tavoite saavutetaan, riippuu suurelta osin myös siitä, miten päästöt ja erityisesti hiilen sitominen lasketaan. Jos Suomen tavoitteen toteutumiseen käytetään samoja laskelmia kuin EU:ssa, tavoite on todellisuutta vaikeampaa.

EU:n nykyisissä metsien ja maankäytön hiilinielulaskelmissa (lulucf) luvut eivät perustu luonnontieteeseen vaan politiikkaan. Suomen metsien hiilinielusta ei oteta laskelmissa huomioon kuin murto-osa. Tutkijatohtori Juho Aallon mukaan luonnontieteellisesti Suomen metsät ovat paljon suurempi hiilinielu kuin poliittisesti. Hänen mielestään olisi hyvä, jos faktat olisivat faktoja ja hiilinielujen laskenta olisi tehty luonnontieteellisten mallien mukaan. (MT 14.6.)

Turvepeltojen viljelyä halutaan rajoittaa, koska ne tuottavat laskelmien mukaan puolet suomalaisen maatalouden päästöistä. Oman osansa tuottavat myös ojitetut suot. Suomessa on yhteensä noin neljä miljoonaa hehtaaria ojittamatonta suota, josta yli miljoona hehtaaria on suojeltu. Jostain syystä näiden soiden vuosittain sitomaa hiiltä ei laskelmissa huomioida.

Mutkia Suomen tavoitteeseen saattaa olla tulossa EU:sta, jossa metsiä koskevia lainsääntöhankkeita on meneillään useita. Esimerkiksi EU:n metsästrategia, lulucf-asetuksen uudistaminen sekä Red -asetus. Ne vaikuttavat todennäköisesti metsien päästölaskelmiin.

Päästölaskelmiin sopii muunneltu sanonta lakituvasta. Laki on niin kuin se luetaan, ja päästöt niin kuin ne lasketaan.

Laki on niin kuin se luetaan, ja päästöt niin kuin ne lasketaan.