Greenpeace tunnusti tosiasian

Kiistely hyvän metsänhoidon mallista on käynyt vuosia kiivaana. Erityisesti on kiistelty metsäsertifiointijärjestelmien paremmuudesta.

Keskustelua on käyty metsänomistajien suosiman PEFC:n ja ympäristö- ja luontojärjestöjen vaaliman, trooppiseen suurmetsätalouteen alun perin kehitetyn FSC:n välillä. Molemmat sertifiointijärjestelmät ovat kansainvälisiä. Suomen metsistä valtaosa on sertifioitu PEFC:n mukaisesti.

Sertifiointijärjestelmien tarkoituksena on taata, että metsiä hoidetaan ja käsitellään kestävästi. Käytännössä kysymys on vallasta ja rahasta sekä brändäyksestä.

Ympäristöjärjestöt ovat arvostelleet ankarasti PEFC:tä, vaikka riippumattomien arvioiden mukaan PEFC takaa metsänhoidon kestävyyden vähintäänkin yhtä hyvin kuin FSC.

Järjestelmien välinen kiista sai pari viikkoa sitten uusia sävyjä, kun kansainvälinen ympäristöjärjestö Greenpeace ilmoitti jättävänsä FSC-sertifioinnin. Eron syyksi järjestö ilmoitti sen, että maailman metsävarojen kestävää käyttöä edistävä FSC ei ole onnistunut perustehtävässään eli metsien tuhoa­misen estämisessä.

Suomen Greenpeace jatkaa toistaiseksi Suomen FSC:ssä, vaikka maajohtaja Sini Harkin mielestä meilläkin on FSC:n toteuttamisessa paljon ongelmia. Myös muut suomalaiset ympäristö­järjestöt jatkavat FSC:ssä, jota ne kuitenkin vaativat parantamaan toimintaansa. (MT 6.4.)

Greenpeacen esittämälle arvostelulle on perusteita. FSC:n standardit ovat maakohtaisia ja vaatimukset poikkeavat toisistaan.

Väärinkäytöksiäkin on löytynyt. Yalen yliopiston selvityksen mukaan yrityksille on esimerkiksi tarjottu mahdollisuus merkitä laitonta puuta FSC:hen.

Luontojärjestöt ovat vahvasti, ja myös menestyksellisesti, lobanneet sekä metsäteollisuutta että teollisuuden asiakkaita oman järjestelmänsä puolesta. Esimerkiksi ruotsalainen huone­kalujätti Ikea ilmoitti viime kesänä siirtyvänsä kokonaan FSC-sertifioidun puun käyttöön. Ikea hankkii puuta muun muassa Venäjältä, jossa laittomat hakkuut ovat jatkuneet sertifioinnista huolimatta.

Venäläiseen puuhun luotettiin myös Suomen ensimmäisessä FSC-projektisertifioidussa rakennuskohteessa.

Helsingin Hernesaareen rakennetun Löyly-saunan puut tuotiin Venäjän Kostamuksesta. Puut olivat peräisin 150-vuotiaasta avohakatuista metsästä, jolla oli FSC-sertifikaatti. Saman alueen vanhojen metsien hakkuiden takia Ikea menetti muutama vuosi sitten väliaikaisesti FSC-sertifikaatin.

Myös suomalainen metsäteollisuus on taipunut ympäristöjärjestöjen painostuksen edessä.

Esimerkiksi UPM ilmoitti pari vuotta sitten, että se maksaa ympäristöjärjestöjen sertifioimasta puusta enemmän kuin PEFC-puusta. Päätöstä perusteltiin sillä, että osa asiakkaista haluaa FSC-sertifioitua puuta. UPM:n metsäjohtaja Sauli Brander kehotti metsänomistajia liittymään FSC:hen, koska se varmistaa menekin. (MT 6.7 2016)

Viime vuonna UPM ja FSC solmivat kumppanuussopimuksen. Pari kuukautta sitten uutisoitiin, että Suomen suurimpiin kuuluvan metsänomistajan Finsilva Oyj:n metsät on FSC-sertifioitu (MT 28.2.).

Metsäteollisuus ry:n FSC-päällikön Janne Näräkän mielestä Greenpeacen ero on periaatteessa iso asia, mutta sen konkreettiset vaikutukset selviävät vasta myöhemmin. MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen kysyy, onko FSC heittänyt pyyhkeen kehään siellä, missä varsinaiset ongelmat ovat.

Eroamalla FSC-sertifioinnista Greenpeace osoittaa, ettei järjestelmä toimi niissä maissa, joissa metsänhoidossa on todellisia ongelmia. Ero kertoo myös siitä, ettei FSC-leima puutuotteissa anna oikeaa kuvaa todellisesta tilanteesta.

Greenpeacen eron perusteet heikentävät FSC-sertifioinnin ja sitä ajavien ympäristöjärjestöjen uskottavuutta. Vastuullisen pohjoismaisen perhemetsätalouden arvo korostuu entisestään.