Rauhantekijä on poissa – presidentti Ahtisaari pohjusti Suomen nykyistä asemaa länsiliittoumassa

Kuva: Kari Salonen

Suomen kymmenes presidentti Martti Ahtisaari menehtyi maanantai-aamuna 86-vuotiaana. Ahtisaari oli presidenttinä monella tavalla poikkeuksellinen. Hänen arvostuksensa kasvoi etenkin presidenttikauden jälkeen. Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2008 oli ansaittu tunnustus Ahtisaaren elämänmittaisesta rauhantyöstä. Samalla se on arvokkain kansainvälinen tunnustus, minkä suomalainen on saanut.

Ahtisaaren elämäntarina nivoutuu Suomen historian sodanjälkeisiin käännekohtiin. Hänen norjalaistaustainen isänsä Oiva Ahtisaari työskenteli poikansa syntyessä Viipurissa huoltojoukkojen aliupseerina. Lapsuuden evakkomatka jätti Ahtisaareen jäljen, joka näkyi hänen myöhemmässä työssään. Kuopiossa kasvanut Ahtisaari ei valinnut sotilasuraa, vaan opiskeli kansakoulunopettajaksi Oulun seminaarissa. Vuonna 1968 hän meni naimisiin Eeva Hyvärisen kanssa ja poika Marko syntyi 1969.

Ahtisaaren kansainvälinen ura alkoi vuonna 1960 Pakistanilaisen oppilaskodin johtajan tehtävästä. Opiskeluaika Helsingin kauppakorkeakoulussa veti hänet lopullisesti tuohon aikaan orastavan kehitysyhteistyön pariin. Kansainväliseen tunnettuuteen Ahtisaari nousi diplomaattiuransa aikana, kun hänellä oli keskeinen rooli Namibian itsenäistymisprosessissa. Vuonna 1987 hänen nimitettiin YK:n kakkosvirkaan hallintoasioiden alipääsihteeriksi.

1994 presidentinvaalit olivat ensimmäiset, kun presidentti valittiin suoralla kansanvaalilla. Löyhästi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen sitoutunut Ahtisaari päätyi ehdokkaaksi yllättävällä tavalla. Puolueen esivaalissa äänestää saivat myös muut kuin puolueen jäsenet. Ahtisaari päihitti vaalissa pitkäaikaisen entisen pääministerin Kalevi Sorsan. Varsinaisessa presidentinvaalissa Ahtisaari voitti tiukassa kilpailussa RKP:n Elisabeth Rehnin. Presidenttikaudellaan Ahtisaari keskittyi kansainvälisiin tehtäviin ja kansalaisten tapaamiseen. Hän sai julkisuudessa osakseen myös kritiikkiä ja myös suoranaista pilkkaa. Ahtisaari vastusti presidentin valtaoikeuksien karsimista ja taisteli presidentin oikeudesta edustaa Suomea EU-kokouksissa.

Ahtisaaren presidenttikauden huipentuma oli toimiminen Kosovon sodan rauhansopimuksen välittäjän tehtävissä. Rauhanrakentajana Ahtisaari jatkoi myös presidenttikautensa jälkeen. Hän oli mukana rauhanprosesseissa muun muassa Kosovossa, Indonesiassa ja Pohjois-Irlannissa. Ahtisaari perusti CMI-rauhanvälitysjärjestön, joka jatkaa hänen työtään. Lukuisten järjestötehtävien lisäksi Ahtisaari oli suomalaisen elinkeinoelämän edistäjä. Presidenttikaudellaan hän osallistui aktiivisesti vienninedistämismatkoille. Suomessa Ahtisaari valittiin hallituksen jäseneksi Elcoteq Network ja UPM-Kymmene-yhtiöihin.

Presidentti Ahtisaari oli koko elämänsä länsisuuntautunut. Hän edisti aktiivisesti Suomen EU-jäsenyyttä. Hän kannusti suomalaisia suhtautumaan avoimin mielin Nato-jäsenyyteen jo vuonna 1996. Ahtisaari välitti Yhdysvaltain presidentti Bill Clintonin ja Venäjän presidentti Boris Jeltsinin neuvotteluja vuonna 1997, joissa sovittiin Naton itälaajentumisesta. Julkisesti Ahtisaari asettui Suomen Nato-jäsenyyden kannalle vuonna 2002. Ahtisaaren mukaan Suomen paikka oli kaikissa järjestöissä, joissa muutkin demokraattiset länsimaat ovat.

Presidentti Sauli Niinistön mukaan Ahtisaari uskoi ihmiseen, sivistykseen ja hyvyyteen. Hän teki väsymättä töitä rauhan ja elämän turvaamisen puolesta. Myös niiden, jotka asuivat kaukana ja hyvin erilaisissa olosuhteissa.