Paperin lakossa häviävät kaikki

Suomen metsäteollisuus elää parhaillaan vahvaa uuden nousun aikaa. Jykevä symboli sille oli Metsäliiton yli miljardin euron jättihankkeen käyttöönottotilaisuus keskiviikkona Äänekoskella. Samalla tämä biotuotetehdas on noussut koko Suomen talouden elpymisen maamerkiksi.

Juhlahuuman varjossa neuvotellaan parhaillaan ehdoista, joilla tätä metsäteollisuuden tuottamaa kasvua eri osapuolille jaetaan. Paperiliiton ja metsäteollisuuden sopimus on päättynyt jo viime kuussa. Perinteiseen tapaan neuvottelut ovat edenneet nihkeästi.

Työntekijät ovat kieltäytyneet neuvottelemasta työehtosopimukseen tehtävistä lisäjoustoista. Työnantajat puolestaan tarjosivat vastineeksi tästä nollasopimusta vuodeksi. Sen verran arrogantti metsäteollisuuden tarjous oli, että Paperiliitto päätti aloittaa lakkovalmistelut.

Paperiliiton puheenjohtajan Petri Vanhalan (sd.) mukaan neuvottelut ovat tilanteessa, jossa työtaistelut alkavat vaikuttaa todennäköisiltä (MT18.10). Sen verran Vanhalalla riitti kuitenkin juhlamieltä Äänekosken hankkeelle, ettei työnseisauksia käynnistetty avajaisten yhteyteen.

Kysymys on paitsi rahasta myös paljosta muusta. Paperiliiton jäsenmäärä on pudonnut alan rakennemuutoksen takia parissakymmenessä vuodessa noin 40 tuhannesta vajaaseen 10 tuhanteen. Tehtaissa edelleen työskentelevien liittoon kuuluvien henkilöiden edut ovat huomattavasti teollisuuden keskiansioita paremmat.

Työntekijöillä on mahdollisuus yltää jopa 60 tuhannen euron vuosiansioon. Paperitehtaissa työskentelevät tekevät vastuullista työtä, mutta ansiotaso ylittää selvästi esimerkiksi monen opettajan tulot.

Työnantajan tavoitteena on pitkään ollut joustojen aikaansaaminen tehtaille niin, että niiden käyntiastetta voitaisiin parantaa. Samalla metsäteollisuuden yritykset tekevät kaikkensa saadakseen mahdollisimman suuren osan tehtaiden työstä teetettäväksi muiden kuin paperiliiton alaisten työehtosopimusten alle.

Tästä on pohjimmiltaan kysymys tässäkin kiistassa. Vanhala haluaa turvata jäsentensä edun ja torjua ulkopuolisten työntekijöiden käytön viimeiselle rajalle asti. Samalla hän pyrkii osaksi isompaa työmarkkinajärjestöä.

Paperiliiton liittyminen Riku Aallon (sd.) johtamaan teollisuuden suurliittoon kariutui vasemmistoliittolaisten jäsenten tahdosta. Vanhala kuitenkin tietää, etteivät hänen liittonsa hartiat muuttuvassa työmarkkinakentässä loputtomiin kestä.

Jo tällä hetkellä paperiliiton tavoitteet on sidottu vahvasti samaan aikaan meneillään olevan teknologiateollisuuden neuvotteluun. Jos Riku Aalto ja Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen onnistuvat tekemään päänavauksen, paperiliiton on helpompi sitoutua tähän.

Hyväpalkkaisille metsäteollisuuden työntekijöille sama prosenttikorotus toisi joka tapauksessa euroja enemmän kuin muille samaan korotustasoon ankkuroituville. Vanhala saattaisi saada myös samalla tavoittelemansa pitkän kaksivuotisen sopimuksen ja pääsisi samaan rintamaan muiden vientiliittojen kanssa.

Jos metsäteollisuus ja paperiliitto kuitenkin ajautuvat työtaisteluun, sen kustannukset ovat kovat. Kaikille.

Metsäteollisuus menettää valtavan määrän vientituloja jo parissa päivässä. Osan menetyksistä se kuitenkin voi paikata siirtämällä tuotantoa saman konsernin ulkomaisiin yksiköihin. Jos lakosta tulee pitkä ja työmarkkinatilanne tulehtuu, osa tuotannosta saattaa jäädä pysyvästi Suomen ulkopuolelle.

Verotulojen ja viennin menetys kouraisee tällöin koko suomalaista yhteiskuntaa. Maksajan osa on tarjolla myös metsänomistajille, joille toimiva ja kilpailukykyinen metsäteollisuus on elinehto.